Monesti kuulee verrattavan jonkun toisen maan terveydenhuollon järjestelmää suomalaiseen. Tämä on varsin vaikeaa, etenkin maallikon on usein hankala havaita terveydenhuoltojärjestelmien perustavaa laatua olevia eroja. Suomessa perusterveydenhuolto hoitaa potilaan asioita erittäin laaja-alaisesti ja pitkälle.

Perinne hoitaa perusterveydenhuollossa monimutkaisia terveysongelmia liittynee maamme pitkiin etäisyyksiin. Suo­ma­laiset kaupungit ovat olleet suhteellisen pieniä, ja ennen väestö asui pääosin maaseudulla. Moni asia oli hoidettava perusterveydenhuollossa, koska matkustaminen sairaalaan oli epäkäytännöllistä tai mahdotonta. Jo kunnanlääkäreiden aikana luotiin perinne hoitaa perustasolla potilasta mahdollisimman pitkälle. Niinpä suomalaisessa terveyskeskuksessa on hoidettu niin murtumia kuin sydämen vajaatoimintaa, diabetesta ja monia muita sisätautisia ongelmia. Monessa muussa maassa perhelääkäri lähettää nämä potilaat automaattisesti erikoislääkärille tai potilaat ohjautuvat päivystyksestä erikoissairaanhoidon poliklinikoille. Yleislääkärijohtoinen vuodeosasto, jossa hoidetaan potilaita erikoisalasta riippumatta, on erityisesti Suomelle tyypillinen piirre terveydenhuollossa.

Perhelääkäri muualla saattaa hoitaa vastaanotollaan monia sellaisia asioita, joita Suomessa on totuttu ajattelemaan hoitajien työnä: rokotuksia, verinäytteiden ottamista ja lapsen kasvun sekä kehityksen seurantaa. Koska monimutkaisia ongelmia ei hoideta perusterveydenhuollossa, on perhelääkärille yleensä hyvin helppo saada aikoja. Lääkärillä on mahdollisuus tehdä myös kotikäyntejä, vaikka sairauden laatu ei aina sellaista vaatisi. Hyvä palveluiden saatavuus ja usein huomattavasti suomalais­ta järjestelmää parempi hoidon jatkuvuus ovat erinomaisia asioita.

Suomalaisessa terveyskeskuksissa on huomattavan paljon työntekijöitä verrattuna muiden maiden yleislääkäreiden työpaikkoihin. Muualla lääkäri voi olla yrittäjä ja hän toimii omalla tai muutaman kollegan kanssa omistamallaan vastaanotolla. Yrityksessä saattaa olla vastaanottovirkailija paperitöitä hoitamassa ja ehkä joissakin hoitotilanteissa avustamassa. Muuten lääkäri tekee kaikki tarvittavat hoitotyöt. Ulkomailla on herättänyt ihmetystä, ehkä kateuttakin, että suomalaisessa terveyskeskuksessa toimii monta ammattiryhmää hoitajasta psykologiin ja puheterapeuttiin asti. Moniammatillisuus on tyypillistä meille.

On varsin helppo ehdottaa, että Suomeen voisi myös tulla yleislääkäreitä, jotka toimivat yksityisyrittäjinä. Sellaisia vastaanottopisteitä oli edellisen sote-uudistuksen kokeiluaikana. Tämä ei ole kuitenkaan kovin yksinkertaista, joskaan ei mahdotonta. Se vaatii lainsäädännöltä venymistä tai uusia asetuksia. Lisäksi paikalliset käytännöt täytyisi sopia selkeästi, mikäli lääkäriyrittäjät toimisivat osana hyvinvointialueen perusterveydenhuoltoa. Yrittämiseen liitetään riskin ottaminen. Kuinka tämä sitten tapahtuisi yleislääkärin työssä, on hyvä kysymys. Yleislääkäreistä saattaisi löytyä halukkaita tekemään työtä tällä tavalla, joskin suurin osa lääkäreistä arvostaa näinä aikoina työntekijänä olemista. Ehkä kuulemme tästä jatkossa lisää, ainakin edellinens ministerinsijainen on tällaista mahdollisuutta väläyttänyt.

Tero Harjuntausta