Juuri nyt on aluevaalien ennakkoäänestys meneillään. Puolueiden puheenjohtajat ovat tuoneet esille perusterveydenhuollon tärkeyden ja erikoissairaanhoidon kustannusten nousun 1,5-kertaiseksi samalla, kun perusterveydenhuoltoon käytettävä rahamäärä on säilynyt ennallaan.

Toisaalla toivotaan, että potilaiden tulee päästä ketterästi erikoislääkärin vastaanotolle. Siinä yhtäläisyysmerkkinä on erikoissairaanhoito. Unohdetaan, että terveyskeskuksissa toimii paljon erikoislääkäreitä, yleislääketieteen erikoislääkäreitä. Lisäksi terveyskeskusten kouluttajalääkärit ovat saaneet systemaattista pedagogista opetusta jo yli 10 vuoden ajan koulutuksen laadun takaamiseksi.

Parin vuoden ajan pienenpieni virus on kuormittanut myös perusterveydenhuoltoa. Tietyt potilaiden asiat täytyy hoitaa, vaikka samalla resursseja on mennyt tartunnanjäljitykseen ja muuhun koronatyöhön. Samoin on tulevien ja nuorten lääkäreiden koulutuksen kanssa. Välillä mietityttää, teemme­kö oikeita asioita? Mihin resurssit riittävät? Tosin samaa hämmennystä näyttää olevan myös toimintaamme ohjaavilla tahoilla: THL:llä, STM:llä sekä valtionhallinnon eri tasoilla. Samalla osa työpanoksestamme ohjautuu tulevien hyvinvointialueiden kehittämiseen.

Tällä hetkellä suunnitellaan tulevien hyvinvointialueiden henkilöstön työterveyshuoltopalveluita. Siihen liittyvä ilahduttava uutinen oli Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin saama tunnustus urheilugaalassa. Toinen viikon merkittävä uutinen oli Helsingin Sanomissa kerrottu tutkimustulos, jonka mukaan muistisairauteen ennustavana tekijänä löytyi jo 20 vuotta ennen sairastumista useita mitattavia proteiineja, jotka liittyvät ylipainoon sekä verenpaineen, diabeteksen ja kolesterolin hoitotasapainoon. Se osa potilaiden hoidosta on ensisijaisesti perusterveydenhuollon tehtävää: ennaltaehkäisevää työtä, jonka toivoisi suuntautuvan potilaan hyväksi jo ennen sairastumista ja siirtymistä perusterveestä henkilöstä potilaaksi.

Hyvinvointialueiden rahoitus saadaan valtiolta. Rahan määrään vaikuttaa muun muassa väestön sairastavuus. Maa­kuntaveroakin on spekuloitu säädettäväksi, mutta sen yhtenä ongelmana on oikeudenmukaisen tasausjärjestelmän kehittäminen, kun sairaimmat, huonoimmin pärjäävät ja pienituloisimmat näyttäisivät keskittyvän tietyille maantieteellisille alueille. Ennaltaehkäisevää työtä kannustavaa osaa rahoituksessa en ole huomannut.

Pystymmekö annetuilla eväillä kehittämään nykyistä paremmin toimivan hyvinvointikeskuksen?

Minulla olisi kolme toivetta: Hyvä – parempi – paras.

Eija Huttunen
Terveyskeskuslääkäri, Savonlinna
Koulutusryhmän jäsen, GPF
Toimituskunnan jäsen, Yleislääkäri-lehti
Kuopion professiovaliokunnan jäsen, SLL