Julkisessa keskustelussa on jälleen noussut esiin pula terveyskeskuslääkäreistä. Kiireettömään hoitoon ei terveyskeskuksiin juuri pääse. Chattia ja etäyhteyttä tarjotaan, puhelimessa takaisinsoittoa vuorokausien viiveellä. Koronatartunnat lisääntyvät ja yhä useampi terveyskeskuksen lääkäri ja hoitaja hoitaa tartunnanjäljitystä ja karanteeneja perustehtäviensä sijaan.

Ratkaisuksi tarjotaan lääkäreiden lisäkoulutusta, lääkäreistähän on pulaa. Pulaa, vaikka ikäluokasta kuudeskymmenesosa koulutetaan lääkäriksi. Pulaa, vaikka työikäisiä lääkäreitä on jo 21 000. Kuntatyönantajan tutkijakin haluaa ratkaista terveyskeskusten hoidon saatavuuden ongelmat lääkäreiden lisäkoulutuksella. Näin, vaikka kuntatyönantajat itse eivät ole lisänneet terveyskeskuslääkäreiden virkojen määrää 90-luvun jälkeen siinä suhteessa kuin työn vaatimukset ja siten lääkäritarve on kasvanut. Kunnat eivät siis ole haluneet palkata terveyskeskuslääkäreitä siinä määrin, kuin mitä väestön hoidon tarve edellyttäisi.

Mutta miten tuo pula terveyskeskuslääkäreistä oikeasti ratkaistaan? Miksi terveyskeskuksiin ei ole innolla pyrkimässä koulutettuja osaajia? Miksi ihmeessä nämä ammattilaiset valuvat muualle kuin terveyskeskustyöhön? Onko kyse kermaperseilystä vai sittenkin vain siitä, että jaksamisen ja venymisen rajat tulevat vastaan, ja on lähdettävä ennen kuin kaatuu kanveesiin?

Kanveesiin kaatuminen on ainakin itselläni ollut useammankin kerran lähellä. Ensimmäisen kerran nuorena lääkärinä, kun kilttinä yritin hoitaa aivan kaiken, mitä eteen tuli, ja tietysti hyvin. Tähän eivät kenelläkään rahkeet terveyskeskustyön kuormalla riitä.
Toisen kerran kanveesi lähestyi uuden potilastietojärjestelmän käyttöönoton jälkeen. Käyttöönottoa varten oli jopa palkattu ylimääräisiä lääkäreitä, ennenkuulumatonta sinällään. Mutta kumma kyllä, yksi ylimääräinen sijainen reilulle 20 lääkärille ei riittänytkään paikkaamaan puoleen tippuneita tehoja. Ei ollut käyttöönoton jälkeisenä syksynä työniloa jäljellä, ei.

Sitten tuli korona, ja työelämä muuttui. Sitten tuli raskaus ja oma elämä mullistui, jälleen kerran. Nyt äitiyslomalla, työelämän ulkopuolella pohdin sitä, miten selvitä töiden, pienen lapsen ja isompien lasten yhdistelmästä ilman, että kanveesi taas lähestyy.

Eli mitä terveyskeskuslääkäri haluaa? Tämä terveyskeskuslääkäri ainakin haluaa, että työ pysyy sille varatuissa raameissa ja energiaa jää myös vapaa-ajalle. Myös lääkärillä on oikeus vapaa-aikaan ilman jatkuvasti tyhjiin imettyä takkia. Jotta terveyskeskuslääkärin takki ei olisi koko ajan tyhjä, pitäisi rivissä olla lisää tekijöitä.

Mutta miten tekijöitä saadaan lisää? Lääkäreistähän on pula!

Lääkäreitä saadaan lisää palkkaamalla. Ei pitämällä virkamäärä liian matalana, eikä pitämällä olemassa olevat virat tyhjinä.

Jos kunnassa on enemmän asukkaita kuin 1000–1500 yhtä terveyskeskuslääkärin virkaa kohden, on lääkäripula rakenteellinen ja ratkaisu terveyskeskuslääkäreiden virkojen lisääminen. Työpaikkailmoitukseen voi vaikka kirjoittaa: ”Tervetuloa meille töihin! Olemme sitoutuneet siihen, että meillä on riittävästi lääkäreitä, jotta pääset hoitamaan työsi kunnolla.” Kylkeen kun lisätään se, että tarkistetaan hoitajien ja sihteerien toimien määrät (ja palkat) sille tasolle, että hommat pystytään oikeasti hoitamaan, ja huolehditaan työajan joustoista ja koulutusasiat kuntoon, aletaan olla tilanteessa, jossa terveyskeskuslääkäreiden virat taianomaisesti täyttyvät, kunhan ylilääkäri on hommiensa tasalla.

Sote-päättäjä, resepti on vapaasti lainattavissa!

Tuire Saloranta
Yleislääketieteen erikoislääkäri, Vantaan tk
Edunvalvontaryhmän jäsen, GPF
Toimituskunnan jäsen, GPF
Valtuuskunnan jäsen, SLL