Läsnäoloa kaivaten

Noin kymmenen lääkäriä kokoontuu kirjastoon ja viikoittainen työpaikkakoulutus alkaa. Kaikki iloitsevat: tapaamme toisemme livenä ja vaihdamme lyhyelti kuulumisia viikon varrelta. Voimme puhua jopa kotikuulumisia tai kysäistä mielipidettä potilaan asiasta. Työpaikan tapahtumat ja pienet probleematkin tulevat käsitellyiksi ja ennen kaikkea tiedoksi. Kevyt konsultaatio ja ylipäätään mielipiteiden vaihto tuntuu hyvälle. Joitakin työkavereita tapasin nyt ensi kertaa pariin, kolmeen kuukauteen.

Keväästä alkaen olemme aiempaa enemmän työskennelleet yksin omissa huoneissamme. Konsultaatiot ja koulutukset olemme hoitaneet etänä tietokoneen välityksellä, ellei potilaan asia ole vaatinut kollegan paikalle pyytämistä. Potilaamme ovat olleet valikoituja, terveitä ilman infektio-oireita. Huoneita ja työvälineitä puhdistamme aikaisempaa ahkerammin potilaiden välissä ja ruokailemme pienemmissä ryhmissä. Erityisen hyvä asia on erinäisten pinojen poistuminen huoneista, mikä on helpottanut laitoshuoltajien työtä. Suhtautuminen työn­anta­jan tarjoamiin suojavaatteisiin on useimmilla muuttunut, ja kierrämme pukukoppien kautta aamuin illoin. Ruokailu ja kahvittelut hoidettiin kevään aikana vuoroissa.

Omassa työyhteisössäni 1–2 lääkäriä vuorollaan on työskennellyt viikon pätkissä infektioasemalla toisessa työpisteessä ja jatkaa sitä edelleen. Suojavarusteisiin pukeutuminen, bio­tauot varusteiden vaihtamisineen ja huoneen puhdista­mi­nen potilaan vaihtuessa vievät oman aikansa. Yhteyden­pito­välineenä toimivat pääosin sähköiset viestimet. Mainioita sat­tumuksiakin on vuoron aikana tullut: suojavarusteiden takaa tunnistaa tutun työkaverin joskus vasta tutun äänen kuul­tuaan!

Työyhteisön tuki saatiin aiemmin huomaamatta. Päivittäi­set kahvihetket ja kollegoiden tapaaminen ruokatauolla tai lääke-esittelyissä olivat arkipäivää. Keväällä tuntui, että rutiinien muutos ei haitannut. Tuli sama ilmiö kuin etätyössä: työteho lisääntyi. Mutta kuukausien myötä yhä useampi työyhteisössä on huomannut, että vuorovaikutus on tärkeää. Hyvä työyhtei­sö on tärkeä. Itseäni on häirinnyt erityisesti tiedottamisen ongelmat tai sen puute muuttuneessa tilanteessa.

Osa koulutuksista ja kokouksista on toiminut sel­keäs­ti paremmin etänä. Eikä siltä tieltä ole kokonaan paluuta en­tiseen. Viimeisin Itä-Suomen yliopiston järjestämä (etä)kou­lutus käsitteli virheitä ja epävarmuutta lääkärin työssä. Luot­tamuksellinen ja armollinen suhtautuminen kollegan esille tuomaan vaikeaan tilanteeseen työssä kuului perusolettamuksena koulutukseen osallistuville.

Työyhteisön arjessa tulee väistämättä kuormittavia tilan­teita, paitsi potilaiden kanssa, myös työntekijöiden välillä. Nii­den huomaaminen ja käsittely vaatii läsnäoloa sanan monessa merkityksessä. Suotuisa ilmapiiri ei ole itsestäänselvyys, ja sen objektiivinen mittaaminen on vaikeaa – vai voisiko sanoa jopa mahdotonta. Mutta se on edellytys. Muutoin emme uskalla olla avoimia vaikeiden asioiden tullen.

Rokotetta odotellessa.

Eija Huttunen
Terveyskeskuslääkäri ja koulutusvastuulääkäri
Savonlinnan terveyskeskus