Tutkimustyön tärkeydestä

Opiskelin lukion jälkeen yliopistossa melkein kaksi vuotta biokemiaa ennen kuin yhtäkkisesti päätin jättää epäorgaanisen kemian laboratorioharjoittelun kesken, ja hankin käteeni ensimmäisen painoksen Galenoksesta ja Ihmisen fysiologian ja anatomian. Tulin kysei­sellä kurssilla siihen tulokseen, että tarvitsen jotain ihmisläheisempää, ja lääketiede oli joskus lukioaikoina ollut takaraivossani mahdollisena vaihtoehtoisena tulevaisuuden alana. Lääkikseen päästyäni vannoin 15 vuoden ajan, että ”minähän en ikinä ala tutkijaksi”. Toki olin jo huomannut, että muunkinlaista tutkimustyötä on kuin pipetin ja koeputken kanssa laboratoriossa tapahtuvaa, mutta en siltikään voinut millään nähdä itseäni tekemässä minkäänlaista tutkimusta.

Sattumuksen ansiosta päädyin jossakin vaiheessa pohjois­maiseen yleislääketieteen kongressiin ja koin ensimmäisen va­laistuksen. Kuunnellessani tanskalaisia kollegoita kaikenlaisten tutkimustensa äärellä olin hämmentynyt; ”voiko yleislääkäri tehdä tällaista tutkimusta?”… Jotain jäi kytemään. Noin vuosi siitä erään koulutuksen lounastauolla pohdimme ystäväni kanssa, että mitenkähän sinne Euroopan WONCAan pääsisi, johon eräs kouluttajista tokaisi: ”Tehkää abstrakti ja hakekaa apurahaa.” Mitä ihmettä, voiko abstraktin tehdä ilman, että on tutkinut jotain aihetta…? Tuumasta toimeen ja abstraktin kimppuun. Pääsimme esittelemään kyseistä koulutusta Lissabonin WONCA-kongressiin, jossa toinen valaistumi­nen tapahtui. Kongressissa oli kollegoita ympäri Eurooppaa esitte­lemässä hyvin matalalla kynnyksellä muun muassa sairaa­la­klovnitoimintaa ja oman kunnan tupakoinninlopettamiskam­panjaa. Jälleen olin hyvin hämmentynyt – ei tarvitsekaan olla mitään maailmaa suurempaa ja valmista, jotta voi ajatella olevansa tutkija. Kolmas ja viimeinen valaistuminen tapahtui, kun eksyin elämässäni ensimmäistä kertaa nykyisen ystäväni ja silloisen kouluttajani väitöstilaisuuteen ja löysin väitöskahveilla itseni istumasta väittelijän ja vastaväittelijän pöydästä. Siitä se lopulta alkoi, oma matkani tutkimustyön poluilla. Hi­dasta on ollut, jopa äärimmäisen hidasta, mutta tunnen intohimoa nimenomaan tutkimusaihettani kohtaan, minulla on joku sisäinen tarve kertoa tämä tarina. Toivottavasti se joskus onnistuu.

Tutkimustyöhön vihkiytymisestä on ollut minulle kuitenkin paljon enemmän hyötyä kuin pelkästään oman tutkimukseni etenemisen kannalta. Akateemista maailmaa vilkuillessani ovat silmäni avautuneet sille, miten vähän perustervey­den­huollossa tutkimusta tehdään. Liian paljon kehitetään hankkeiden, projektien ja kehitystyön tiimoilta kaikenlaista toimin­taa ilman, että a) kerätään dataa muutosten vaikutuksesta tai b) pohjataan tehtyjä muutoksia tiedossa olevaan näyttöön. Yleis­lääketieteen aseman vankistumista auttaisi se, että olisimme vielä vahvemmin vertaisena mukana muiden erikoisalojen kanssa tieteelliseen näyttöön perustuvia toimintamalleja tuottamassa. Terveyskeskusten toimintamallit ovat niin heterogeenisiä, että helpottaisi kaikkien kehittämistyötä, jos tehdyistä muutoksista näkisi puolueettomasti ja tieteellisesti arvioituna, mikä toimii potilaan parhaaksi ja mikä ei. Tälläkin hetkellä kentällä jalkautuu laajalti toimintamalleja, joista ei asiantuntijoiden mukaan ole olemassa minkäänlaisia tutkimuksia eikä siten luonnollisestikaan näyttöä. Se on hyvin huolestuttava suuntaus. Vuosikausia on toimittu näin, emmekä selkeäs­ti ole oppineet riittävästi.

Kiitän omalta osaltani kaikkia niitä perusterveydenhuollon lääkäreitä, jotka oman kiireisen työnsä lomassa jaksavat puur­taa tieteen parissa. Helpoksi sitä ei ole tehty, koska rahoi­tus painottuu yliopistosairaalassa tehtävään tutkimukseen. Onneksi joustavia työnantajia on perusterveydenhuollossakin ilahduttavan paljon! Oma tutkimustyöni on pahasti kesken tutkinnon näkökulmasta, mutta se on jo tässä vaiheessa antanut minulle paljon. Kokemukseni nojalla uskallan rohkaista kaikkia tutkimustyön aloittamista vähänkään harkitsevia olemaan yhteydessä oman yliopistonsa yleislääketieteen yksikköön.

Marianne Riekki
Yleislääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri, Oulu
Koulutusryhmän jäsen, GPF
Professiovaliokunnan jäsen (Oulu), SLL