Perusterveydenhuollosta säästäminen käy kalliiksi

HÄTKÄHDÄN potilaan sairauskertomusta lukiessani, kun huomaan hänen edellisestä vuosikontrollistaan kuluneen lähes kymmenen vuotta, vaikka hänellä on todettu pitkäaikaissairauksia ja niihin on lääkityksiä. Kontrollien loppumisen syyksi selviää se, ettei hän ollut enää päässyt tutulle lääkärilleen, ja lopulta läheinen terveysasema oli kokonaan lakkautettu. Edeltävästi käynnit olivat toteutuneet säännöllisesti vuosittain samalla lääkärillä, ja sairaudet olivat olleet hyvässä hoitotasapainossa. Nyt vointi oli kuitenkin romahtanut.

Hyvä potilas-lääkärisuhde on keskeisessä asemassa hoitoon sitoutumisessa. Potilaan ja lääkärin kohtaaminen tapahtuu uusien toimintamallien ja lisääntyvän etätyön takia valitettavasti yhä harvemmin, mikä hankaloittaa luottamuksellisen suhteen muodostumista. Jokainen kohtaaminen potilaan kanssa on aina myös tilaisuus ennaltaehkäisevään työhön. Harmillisesti lääkärin vastaanotolle pääsy on ollut viime vuosina hankalampaa kuin aiemmin, etenkin samalle lääkärille pääsy.

Perusterveydenhuolto ei ole enää vuosiin pystynyt ottamaan väestön terveyttä haltuunsa kuten aiemmin. Tuloksena on ollut lisääntynyt tarve erikoissairaanhoidon lähetteille, ja näin ollen kalliiseen erikoissairaanhoitoon tarvitaan yhä enemmän rahaa. Perusterveydenhuollon huomattava vahvistaminen sekä ennaltaehkäisyyn ja kansantautien hyvään hoitoon sijoittaminen maksaisi itsensä nopeasti takaisin.

Vahva tieteellinen näyttö osoittaa, että terveydenhuollon kokonaiskustannukset saadaan pienemmäksi panostamalla hoidon jatkuvuuteen ja potilas-lääkärisuhteeseen. Tähän tarvitaan velvoittavaa lainsäädäntöä sekä perustasolle korvamerkittyä rahaa. Ylen A-studiossa 3.11.2025 keskusteltiin soten korjaamisesta, vieraina olivat Kelan entinen pääjohtaja, dosentti Elli Aaltonen, yleislääketieteen professori Juha Auvinen sekä STM:n kansliapäällikkö Veli-Mikko Niemi. Aika pysäyttävä tieto oli, että perusterveydenhuollon osuus sosiaali- ja terveydenhuollon budjetista on vain 14 %.

Soten ydintavoite oli vahvistaa perustasoa, mutta siinä ei ole onnistuttu, ja alueelliset erot ovat kasvaneet. Toistaiseksi lähes kaikki tehdyt toimenpiteet ovat lopulta suuntautuneet julkista perusterveydenhuoltoa vastaan. Perustaso on rapautunut kurjaan kuntoon monella alueella. Hyvinvointialueiden säästöpaineiden takia terveysasemia suljetaan eri puolella Suomea, ja hoitoa keskitetään yhä suurempiin keskuksiin. Lääkärien vaihtuvuus ja resurssivaje perusterveydenhuollossa ovat monella hyvinvointialueella niin kestämättömiä, ettei hoidon jatkuvuudelle ole riittäviä mahdollisuuksia.

Tarvi­taan kiireellisiä toimia, jotta nykyinen suunta saadaan nopeasti muutettua ja kansalaisten menettämä luottamus terveydenhuoltoon ja turvallisuuden tunne järjestelmään palautettua. Suomen terveydenhuollon perustaksi tarvitaan julkinen ja hyvin toimiva, vahva perusterveydenhuolto.

Johanna Salmio, LL, pääluottamusedustaja, Kymsote