Osaamisperustaisuus aiheuttaa muutoksia erikoistumiskoulutuksessa

Erikoistumisuudistus on polkaistu käyntiin. Sen valintamenettely on herättänyt huolta erikoistumiskoulutukseen hakevissa lääkäreissä. Toisaalta uudistukseen suhtaudutaan toiveikkaina osaamisperustaisuuden ja koulutuksen aikana tehtävän tasapuolisemman, läpinäkyvän ja strukturoidun arvioinnin takia. Osaamisperustaisen erikoistumiskoulutussysteemin myötä toiveita on myös koulutuksen laadun paranemisesta. Yleislääkärin työn monipuolinen osaamistarve ja yleislääketieteen erikoistumisopinnoissa tutuksi tulleet osaamisen eri ulottuvuudet Woncapuun ja Canmeds-kukkasen mukaan ovat jo vuosia olleet meille itsestäänselvyyk­siä. Koulutuksen, erikoistujien ja kouluttajien tueksi on meillä kehitetty rakenteellisen arvioinnin ja palautteen annon työkaluja. Olemme siis pitkän matkaa edellä niitä erikoisaloja, jotka vasta nyt ovat alkaneet tutustua osaamisperustaisuuteen ja monipuoliseen lääkärin osaamisen arviointiin.

Olin viime syksynä sairaanhoitopiirini yleislääketieteen kouluttajien ja ohjaajien koulutuksessa miettimässä osaamisperustaisuuteen kuuluvaa jatkuvaa arviointia, miten me sen toteuttaisimme nykyisillä resursseilla. Pohdimme arvioinnin suorittajia, ketkä siihen osallistuisivat ja missä vaiheessa kou­lutusta arviota tehtäisiin. Tavoitteena olisi turvata riittävä kokemuksen ja osaamisen kertyminen arviointien välillä, mutta toisaalta olla rajaamatta liikaa yksilöllistä oppimisnopeutta. Yritimme löytää sellaisia helposti saatavia ja erilaisiin työympäristöihin sopivia työkaluja, joiden avulla arviointi täyttäisi vaaditut tasapuolisuuden ja läpinäkyvyyden laatukriteerit, ja jotka olisivat oikeasti hyödyksi erikoistujalle.

Keskustelut olivat antoisia ja saivat minut pohdiskelemaan, mitä tämä osaamisperustaisuus sitten tarkoittaa ar­jessamme perusterveydenhuollossa? Itse koen, että erikoistuvien kouluttamiseen tarvitaan entistä enemmän ja kiinteämmin koko työyhteisö mukaan. Tähän meillä Suomessa ei vielä ole vakiintunutta kulttuuria. Työyhteisön asenne yleisesti jatkuvaan arviointiin ja työntekijän oppimista tukevaan palautteen antamiseen on monissa paikoissa vielä opeteltavana.

Kouluttajien verkostoituminen ja yhteistyön tiivistyminen on myös tarpeen etenkin uuden mallin alkuvaiheessa. Kouluttajien oman kliinisen osaamisen ylläpito ja pedagogisen osaamisen vahvistaminen sekä taito arvioida omaa osaamisprofiilia tulevat tärkeään rooliin. Tukea erikoistujan osaamisen ja kehittymisen arviointiin tarvitaan myös tehdystä työstä saatavista mittareista. Niitä pitäisi olla esimiehillä ja kouluttajilla käytettävissä helposti, säännöllisesti ja luontevalla tavalla.

Oikeastaan osaamisperustaisuus ja sen nostaminen erikoistumisen perustaksi on todella tärkeää jatkuvan ja monitahoisen arviointi- ja kehittämiskulttuurin luomiseksi oman työmme ja työyhteisömme oppimisen ja kehittymisen kannalta ja myös valtava mahdollisuus työyhteisöillemme. Kaikilla työpaikoilla meillä pitäisi olla oikeus jatkuvaan palautteen saamiseen ja kehittymiseen. Toivon, että erikoistumiskoulutuksen uudistuksen myötä kouluttamisen arvostus nousee, eikä sitä nähdä vain tuottamattomana työnä ja resurssisyöppönä. Osaamisperustaisen erikoislääkärikoulutuksen työpaikkakoulutuksessa ja arvioinneissa tarvittava järjestelmistä kerättävä tieto, strukturoitujen arviointien tekeminen ja entistä parempi ja säännöllisempi jatkuva arviointi vaatii uskottavasti toteutuak­seen resurssia sekä erikoistujien että koulutt­ajien työajasta. Myös kouluttajien koulutuksesta saama korvaus pitää olla verrannollinen koulutukseen, koulutuksen suunnitteluun ja arviointiin käytettyyn työaikaan.

Pia Hakio
Terveyskeskuslääkäri, Espoo
GPF:n koulutusryhmän jäsen
SLL:n professiojaoksen jäsen