Hyvä työpaikka vetää perusterveydenhuoltoon

Vaalit on juuri käyty, ja monelta taholta esitettiin huo­li perusterveydenhuollon resursoinnista. Vaali­lupauksiakin asiasta saatiin. Lääkäreiden nettomäärä lisääntyy vuosittain myös lisääntyneen koulutus­mää­rän vuoksi. Samalla perusopetuksen ryhmäkoot ovat kasvaneet ja käytännön harjoittelu koulutuspaikoissa vähentynyt. Se lisää suoraan haasteita opetusterveyskeskuksiin sekä nuorten lääkäreiden työpaikkoihin. Meilahden päivystyksen resursointi ohjaajalääkäreihin on hyvä esimerkki.

Omaan työhöni kuuluu sekä perusopetuksen että erikois­tumisvaiheen suunnittelu omassa terveyskeskuksessamme. Sen myötä olen näköalapaikalla eri vaiheessa lääkäriyttä ole­vien tulevaisuuden huippuosaajien joukossa. Vuosikurssin numeron kasvaessa huomaan opiskelijan perustaitojen lisääntyvän. Paljolti eri alueiden kehittyminen riippuu myös siitä, millaiseen kesätyöpaikkaan on ajautunut: mikä sairauskertomusjärjestelmä, millainen perehdytys ja kokeneen kollegan konsultointimahdollisuus, osaako jo sanella, potilaan kohtaaminen kiireettömästi vaiko kiirevastaanotolla.

Perusopetuksen jaksot ovat pakostakin kaavamaisia ja tiet­tyihin teemoihin keskittyviä. YEK ja erikoistumisvaiheessa perusrutiinit työssä ovat usein jo hallussa, ja nuori kollega selviää työstään. Tähän saakka menee pääsääntöisesti hyvin. Lyhyen aikaa jaksaa tehdä työtä, vaikka mittarina olisi pelkkä saranoiden kääntyminen. Stopin tullessa on kuitenkin vaikea saada vähemmän kuormittavasta työpaikasta palaamaan rahan­kaan voimalla.

Tässä kohtaa meillä perusterveydenhuollossa on mahdol­lisuus. Huolehditaan siitä, että nuori lääkäri selviää työtehtävistään työajan puitteissa, että hänellä on mahdollisuus ammattitaidon kehittämiseen omien oppimistarpeiden lähtökohdista sekä kokeneen kollegan tukemana. Menneiltä vuosilta muista tilanteita, joissa lääkäri odottaa konsultointia potilaan odotellessa vastaanotolla ja toisen potilasvastaanotto tukkeu­tuu konsultoidessa kolmatta ja neljättä kollegaa. Lean-ajattelulla saadaan ajanhukkaa koko organisaatioon ja harmitusta asianosaisille.

Potilaalle laatu tulee myös siitä, että hän kokee tulleensa kuulluksi ja asianmukaisesti tutkituksi. Lääkärillä on rauha keskittyä juuri hänen asiaansa. Mikäli osa ajasta on annettukin "ylimääräiselle" potilaalle, se tarkoittaa lyhenemistä toisen potilaan ehkä jo viikkoja sitten varaamasta ajasta. Ei kuulosta reilulta. Liian lyhyet ajat aiheuttavat myös hukka-aikaa, kun hoidetaan yksi asia kerrallaan ja palataan jälleen prosessin alkuun varaamaan uutta aikaa. Sitten tulevat uudet jatkosuunnitelmat sen sijaan, että vain lääkärin osuutta kasvatetaan.Sa­malla lääkärillä hoidon jatkuessa asiat yleensä luistavatkin jouhevammin.

Terveyskeskuslääkärin työ on paljolti itsenäistä ja yksin tehtävää työtä, potilasaines valikoitumatonta ja päätökset taloudellisesti merkittäviä. Toisaalta työn monipuolisuus on myös rikkaus, josta en haluaisi luopua jatkossakaan. Myös en­naltaehkäisevä työ on tullut osaksi vastaanottoa näkyen ehkä vuosien kuluttua toivottavasti terveyden lisääntymisenä. Potilas­tietojärjestelmät tuovat omat haasteensa, samoin kirjaamisen vaatimukset esimerkiksi potilaan kanssa yhdessä tehdyn hoitosuunnitelman ja lääkitystiedon osalta. Näihin kuluu aikaa. Työnohjausta ei pääsääntöisesti järjestetä.

Ammattitaidon päivittäminen koulutuksissa kuuluu hyvään lääkäriyteen, samoin asiantuntijatehtävän vaatima työajan hallinta. Yhteiset kahvi- ja ruokahetket ovat kullanarvoisia sekä kollegoiden kesken että koko työyhteisön kannalta. Lää­kärinä kasvaminen ja pitkien potilassuhteiden vaaliminen palkitsee. Tarvitaan mestari-kisälli-asennetta, jossa ollaan rinnalla kulkijoita niin kollegoille kuin potilaillekin.

Etsitään yhdessä hyvän työpaikan kriteereitä ja jalkautetaan ne kukin omille työpaikoillemme.

Eija Huttunen
Terveyskeskuslääkäri, Savonlinna
Pääluottamusmies, Sosteri
GPF:n koulutustyöryhmän ja Yleislääkäri-lehden toimituskunnan jäsen
SLL:n eHealth-työryhmän jäsen