Pakkotyö ei ole ratkaisu

Terveyskeskusten tilanne on ollut paljon esillä mediassa viime kuukausina. Keskustelu on ollut pää­sääntöisesti asiantuntevaa, ja ongelmiin on ehdotettu järkeviä ratkaisuja, kuten esimerkiksi resurssien lisäämistä perusterveydenhuoltoon. Säännöllisin väliajoin nostetaan kuitenkin esille vanhat konstit: lääkäreille lisää pakollista terveyskeskuspalvelua ja lääkärien koulutusmäärien lisääminen. Näiden keinojen uskotaan olevan halpoja tapoja hoitaa terveyskeskusten lääkäripula. Lää­käreiden ajatellaan olevan terveyskeskuspalvelun verran velkaa koulutuksestaan.

On surullista, että pakollinen terveyskeskuspalvelu nähdään ratkaisuna lääkäripulaan. Se kertoo ehdottajan asenteista: terveyskeskus on eräänlainen välipysäkki matkalla kunnol­lisiin lääkärin töihin erikoissairaanhoitoon. Näillä keskusteli­joilla ei ole todellista kuvaa terveyskeskustyöstä. Heille on varmasti yllätys, kuinka moni lääkäri on kiinnostunut tekemään elämäntyönsä yleislääkärinä terveyskeskuspotilaita hoitaen. Työ on monipuolista ja vaativaa. Hoidon jatkuvuus on tärkeää, mikä on näissä keskusteluissa joko uusi tieto tai sitten siitä halutaan vaieta. Työtä täytyisi pystyä tekemään ilman pelkoa jatkuvasta ylikuormittumisesta.

Tällä hetkellä yleislääketieteen erikoiskoulutuksen suorittamiseen kuuluu osana työskentely terveyskeskuksessa yhdeksän kuukauden ajan. Sama määrä kuuluu myös muille erikois­aloille kuin yleislääketieteeseen erikoistuvien palveluihin. Yleislääketieteeseen erikoistuvilla terveyskeskustyötä on tietys­ti enemmän. On todella tärkeää, että kaikki erikoislääkärit ovat olleet terveyskeskuksessa töissä ja heillä on käsitys, millaiset ovat sen toimintamahdollisuudet. Tämä parantaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä ja lisää osaltaan hoidon jatkuvuutta. Erikoistuvien lääkäreiden työpanos ei kuitenkaan ole ratkaisu terveyskeskusten lääkäri­pulaan. Nuorille kollegoille on järjestettävä asianmukainen ohjaus, ja se vie myös resursseja. Hoidon jatkuvuuden suhteen tulee ongelmia, tarvitaan pysyvämpiä ratkaisuja.

Lääkärien koulutusmääriä on lisätty huomattavasti, ja ulko­mailla lääkäriksi opiskelee paljon suomalaisia. Suuret opiskelijamäärät aiheuttavat resurssiongelmia yliopistoissa. Koulutuksen laatu kärsii. Tämä ei ole kustannustehokasta.

Terveyskeskusten työolot on saatava nykyistä paremmiksi, jotta työtä on mahdollista tehdä uupumatta. Tavalla tai toisella perusterveydenhuoltoon tarvitaan lisää lääkäreitä. Nuoren kollegan into terveyskeskustyöhön syttyy varmasti parhaiten, jos kyseessä ei ole pakollinen vuoden työkomennus. Ratkaisuja lääkäripulaan on haettava tarjoamalla ennemmin porkkanaa kuin keppiä. Hyvin toimivia terveyskeskuksia löytyy tästä maasta useita!

Puheet pakkotyön lisäämisestä loukkaavat yleislääkäriä. Ne pahentavat tilannetta eivätkä tarjoa ratkaisuja ongelmaan. Terveyskeskustyön pakollisuutta ei pitäisi enää lisätä. Oma ammatinvalinta alkaa tuntua hulluudelta, kun ihmisiä täytyy pakottaa samaan työhön. Otetaan oppia hyvin toimi­vista terveyskeskuksista, ja lisätään resursseja riittävästi. Yksi­tyispuolella ja työterveyshuoltojen sairausvastaanotoilla työskentelevistä yleislääkäreistä voitaisiin saada hyvää apua potilaiden hoitamiseen, järkevällä tavalla, ilman pakkoa.

Tero Harjuntausta