Alueittaista hyvinvointia

Nyt se sitten on todellisuutta. Hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa. Olemme keskellä Suomen historian suurinta terveydenhuollon hallintouudistusta. Satojen tuhansien työntekijöiden työnantaja on vaihtunut. Samalla muuttuvat esimerkiksi sähköiset työvälineet, palkanlaskentaohjelmat ja HR-ohjelmat.

Uskon, että oma työpaikkani Pirkanmaalla kuvastaa hyvinvointialueiden tilannetta varsin hyvin. Potilaiden hoito jatkuu lähes ennallaan. Meillä on edelleen monia ongelmia, jotka eivät varsinaisesti liity tähän hallintouudistukseen. Hen­kilökuntapula, priorisoinnin tarve ja muut keskeiset ongelmat eivät ratkea hetkessä. Näihin toki toivotaan uudistuksesta vähintään helpotusta. Hyvinvointialueille täytyy antaa aikaa järjestäytyä, ja sitten vasta päästään kiinni varsinaiseen kehittämistyöhön. Ongelmien luonteen takia tarvitaan toimia myös valtion tasolla.

Erityisesti henkilökunnan käyttäjätunnusten saamisessa ja aktivoimisessa on ilmennyt ongelmia. Tukinumerot ja -sähköpostit ovat tukkeutuneet suuresta määrästä viestipyyntöjä. Osalle työntekijöistä on edelleen epäselvää, kuka on heidän esi­miehensä. Samoin osalle esimiehistä on epäselvää, ketkä ovat hänen alaisiaan. Luotan kuitenkin asioiden selviämiseen. Tätä kirjoittaessani on eletty neljä päivää hyvinvointialueen aikaa, ja paljon on jo saatu tehtyä.

Realistisesti arvioiden esimerkiksi palkanmaksussa tulee olemaan virheitä. Vaikka eteläisen suurkaupungin palkanmaksuongelmat ovatkin syöneet uskoa työnantajiin, luotan, että nämä virheet korjataan. Työntekijät eivät ole yksin, tarvittaessa voi turvautua ammattiliiton edustajan apuun. Toivottavasti kaikille alueille saadaan jatkossa luottamusmiehiä.

Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kesken on aina tehty yhteistyötä. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Aikaisemmin oli laskuttaja ja laskun maksaja. Tällä hetkellä kaikki ovat samaa organisaatiota. On mietittävä tarkasti, miten asiat hoidetaan, ja missä yksikössä ne kannattaa tehdä. Uusia hienoja laitteita ei voi enää laskuttaa keneltäkään, ne menevät hyvinvointialueen rahoista. Resurssien on liikuttava tehtävien mukaisesti, raha mukaan lukien. Myös perusterveydenhuollolla on oltava todellinen valta vaikuttaa päätöksentekoon. Osaoptimoinnista on päästävä eroon, ja tämä on erityisesti huomioitava ulkoistuksia suunniteltaessa. Esimerkiksi etähoito ja siihen liittyvät työkalut kuuluvat kaikille. Hoidon jatkuvuuden merkitys on etähoidossa suuri. Kansainvälisesti on havaittu, että digitaalisia palveluita käyttävät erityisesti hyvin pärjäävät, korkeasti koulutetut ja muita paremmin menestyvät potilaat, mikä on tietysti loogista. Tällaisten potilaiden segmentointia esimerkiksi vain tietylle palvelun tuottajalle ei voi pitää reiluna.

Pelkkä organisaatiomuutos ei kuitenkaan ratkaise tämän hetken ongelmia. Perusteettomaan optimismiin ei ole varaa. Tilanteen parantamiseksi vaaditaan kovaa työtä niin johdolta kuin henkilökunnalta. Organisaation suuruus aiheuttaa muutosjohtamiseen omat ongelmansa, mutta toisaalta iso koko auttaa hahmottamaan kokonaisuutta paremmin kuin pienessä yksikössä. Löytyy varmasti tehtäviä, joita kannattaa keskittää. Lähijohtamisen merkitys on suuri, muuten muutos jää herkästi puolitiehen, eikä kokonaisuuden hahmottaminen onnistu rivityöntekijältä. Uudistus on mahdollista hoitaa yhteistyöllä.

Tero Harjuntausta

P.S. Yhdistyksen hallitus on valinnut minulle jatkajan, yleislääketieteen erikoislääkäri, terveyskeskuslääkäri Ilkka Aahoksen Keusotesta. Hän on myös toimituskunnan jäsen. Ilkka vastaanottaa lehden päätoimittajuuden toukokuussa, vuosi­kokouksen aikaan. Onnea Ilkalle valinnasta!