On harvinaista, että kyselytutkimuksessa on kerta toisensa jälkeen lähes 100 %:n vastausaste.

Suomen Lääkäriliiton tutkimusosaston vuo­desta 2005 lähtien vuosittain tekemässä Ter­­veys­keskusten lääkäritilanne -kyselys­sä tä­mä toteutuu (1). Kunnia tutkimuksen hyvästä vastauspro­sen­tis­ta kuuluu ter­veys­keskusten johtaville lääkäreille läpi Suo­men Han­gosta Ivaloon. Korkea vastausprosentti kertoo sekä luotta­muksesta liiton tutkimustoimintaan että tutkitun tiedon arvostamisesta. Tarvitsemme toimia perusterveydenhuollon pelastamiseksi, ja nämä tiedot ovat osa sitä perustaa, jonka avulla voidaan analysoida juurisyitä nykyiseen ahdinkoomme.

Kysymysasettelun vuoksi kaikki ongelmat eivät avaudu yhden kyselyn perusteella. Tässä nimenomaisessa kyselyssä kysytään avoimien virkojen täyttöastetta sekä virkojen määrää. Täyttöaste ei vastaa kysymykseen, onko virkoja tarpeeksi väestön tarpeisiin ja saatavuuteen nähden, tai olisiko realistista edes asettaa tällaista tavoitetta? Terveyspalvelujen kysynnällähän on tapana kasvaa saatavuuden parantuessa.

Mutta edelleenkin terveyskeskuslääkärien virkoja on neli­sen tuhatta. Tämä luku ei ole vuosien saatossa ratkaisevasti kasvanut, vaikka terveyskeskuslääkärien hoidossa olevien suo­malaisten määrä on vuosien saatossa suurentunut ja väestö ikään­tynyt.

Johtavien lääkärien arvion mukaan vakanssien lisäystarve on 6,4 % eli noin 260 uutta virkaa. Tähän lisätään vaje eli tyhjinä olevat virat, joita keskiarvona koko maassa on 7,3 % eli noin 290 viranhaltijaa. Tarve työtä tekemään on siis yhteensä 550 kollegaa lisää.

Tämä on maltillisempi toive kuin tuhat uutta virkaa. Toi­saalta itse toivon, että terveyskeskuslääkärit vapautettaisiin muiden kuin lääkärien töistä. Johtavien lääkärien arvion mukaan niitä on päivä viikossa. Siirtämällä nämä työt esimerkiksi niihin lisäkoulutetuille perushoitajille vapautuisi työaikaa lisää 800 terveyskeskuslääkärin työpanoksen verran. Ilman uusia virkoja tai edes tekijöitä!

Huolestuttavaa luvuissa on joidenkin sairaanhoitopiirien vajeen suuruus: Kainuussa 31,4 % , Pohjois-Karjalassa 19,6 %, Etelä-Savossa 19,2 %, Etelä-Pohjamaalla 14,1 % sekä Keski-Pohjanmaalla 13,0 %. Vähiten vajetta on huonossa tilan­tees­sa olevien sairaanhoitopiirien vieressä Pohjois-Savossa 1,7 %, Pohjois-Pohjanmaalla 1,4 % sekä Kanta-Hämeessä ja Pir­kan­maalla 1,4 %. Pitäisikö naapurista ottaa hyvässä mallia?

Väestöstä vajaa kolmannes asuu alueella, missä terveyskes­kuslääkäreistä ei ole pulaa. Reilu kolmasosa alueista on alle 10 %:n vajeessa, toinen kolmannes alle 20 %:n ja yli 10 %:n vajeen alueella, sekä 5,4 % on yli 20 %:n terveyskeskuslääkärivajeen alueilla. Tämä suurimman vajeen paikkojen määrä on valitettavasti hie­man kasvanut, vuonna 2019 se oli 4 %. Raskasta sekä kollegoille että potilaille. Ehkä digiloikka auttaa täällä.

Kaikkein ikävintä luvuissa on viranhaltijoiden täyttämien tehtävien määrän lasku. Alamäki on jatkunut vuodesta toi­seen, vuonna 2005 luku oli korkeimmillaan 68,2 % ja nyt alimmillaan 56,7 %. Tästä johtuen mestari-kisällisuhde ei toimi. Jokaisella virkalääkärillä on entistä enemmän ohjattavia ja koulutettavia. Yhä useampi lääkäri on vain käymässä terveyskeskuksessa. Tämän luvun jatkuva lasku tarkoittaa sitä, että pääomamme vähenee vuosi vuodelta: kokeneita yleislääkäreitä ja erikoislääkäreitä lähtee terveyskeskuksista. Jos tällä hetkellä terveyskeskuslääkäreistä 27 % on erikoistunut yleislääketieteeseen, ei tämän luvun kasvattaminen kaksinkertaiseksi ole realistista, jollei viranhaltijoiden täyttämien virkojen prosenttiosuus kasva.

Tämän eteen GPF tekee työtä niin edunvalvonnassa kuin terveyspolitiikassakin. Vuosi 2021 on Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalivuosi. Osallistu sinäkin vaaleihin omalla panoksellasi: hanki meille ehdokkaita tai asetu itse ehdolle – syksyllä äänestä ja houkuttele kollegatkin äänestämään meitä. Yhdessä olemme enemmän!

Jaana Puhakka

1 Terveyskeskusten lääkäritilanne 2020 -tutkimus. Suomen Lääkäriliitto. https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/522... (viitattu 17.2.2021)