Olemme korvaamattomia

Erilaisten ehdotusten määrä perusterveydenhuollon pelastamiseksi alkaa kohtapuoliin jo pyörryttää. Lupauksia ja ehdotuksia satelee, ja kaikki tuntuvat olevan asiantuntijoita meidän tilanteemme, toiveidemme ja tarpeittemme suhteen.

Arvelen kuitenkin, että moni terveyskeskuslääkäri osaisi itse nimetä kipupisteet ja antaa ratkaisuja terveyskeskustyön houkuttavuuden ongelmiin paremmin kuin monet muiden alojen edustajat kaukana ruohonjuuritasosta ja jokapäiväisestä työstämme.

Jokainen terveysasemalla työskennellyt tietää, kuinka paljon siellä saadaan aikaiseksi vähin resurssein ja rakkaudesta alaan. Uhrautuvaisuus on monin paikoin niin suurta, että se johtaa lopulta uupumiseen sekä ajoittain kyynisyyteenkin. Kun resursointi on alimittaista, venymme ja teemme kaikkemme. Näin siitä huolimatta, että jokainen meistä tietää, että ensin pitäisi huolehtia itsestä ja omasta jaksamisesta, sitten vasta muista – muuten uupuu. Omasta oravanpyörästä on usein vaikea päästä pois. Hoidonjatkuvuus sitouttaa lääkärit venymään yli rajojensa.

Kaiken uudistamisen tulisi siis alkaa siitä, että resursseja lisätään reilusti.
Perusterveydenhuolto tarvitsee lisää lääkäreitä, lääkäreitä tekemään omaa työtään. Tarvitsemme heitä kohtaamaan potilaita, diagnosoimaan sairauksia ja määräämään hoitoja, uusimaan reseptejä sekä toimimaan neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa sekä kotihoidossa.

Lääkärit lääkäreiden töihin kiteyttää hyvin ongelman, jonka jokainen meistä työssään kohtaa: on paljon erilaisia tehtäviä, jotka eivät oikeastaan kuuluisi lääkärien tehtäviksi. Olemme pikkuhiljaa luopuneet lähes kaikesta avusta työssämme. Tietojärjestelmät, joiden tulisi auttaa meitä, tuntuvat vain hidastavan ja hankaloittavan työntekoa. Joissakin paikoissa on luovuttu jopa sanelusta.

Tarvitsemme hoitajat työpareiksemme, vahtimestarit turvaksemme, sihteerit ja välinehuoltajat avuksemme sekä toimivat tietojärjestelmät. Ennen kaikkea meitä tulisi olla lähes puolet enemmän terveyskeskuksissa kuin mitä tällä hetkellä on virkoja.

Tarvitsemme ainakin ne tuhat virkaa, jotta on mihin mei­tä voidaan palkata. Tarvitaan luvatut tuhat terveyskeskus­lääkäriä, eikä luvusta tule tinkiä – todellisuudessa tarve on varmaan kaksinkertainen. Tarvitaan luvatut tuhat uutta terveyskeskuslääkäriä, yleislääkäriä sekä yleislääketieteen erikois­lääkäriä. Emme tarvitse muiden alojen kapea-alaisia osaajia. Tätä kakkua ei voida tällä kertaa jakaa muille. Jos resurssien lisäys vesitetään, ei perusterveydenhuollon pelastaminen onnistu. Ydintehtäväämme eivät muut pysty tekemään: siihen tarvitaan yleislääkäreitä.

Tarvitaan koulutusvirkoja, joiden myötä seniorien ja juniorien suhdeluku muuttuu. Muuten uupuvat niin ohjattavat kuin ohjaajatkin.

Tarvitaan laaja-alainen ja monipuolinen työnkuva, jotta kollegat viihtyvät työssään. Sektoritöihin on annettava mahdollisuus. Suurin osa meistä haluaa tehdä muutakin kuin pelkkää vastaanottoa.

Tarvitaan työajanseurannan toteutus nykyaikaisin menetelmin sekä hyvää esimiestyötä vastaamaan siitä, että kolle­goil­la on mahdollisuus selvitä tehtävistään työajan puitteissa, ja että mahdolliset ylityöt korvataan rahalla tai vapaa-aikana.
Tarvitaan lupaus siitä, että virka-ajan ulkopuolinen työ on vapaaehtoista ja sen korvaukset vähintään päivystyskorvausten tasolla. Päiväaikaisen resursoinnin tulisi olla kunnossa ennen kuin työaikaa laajennetaan.

Tarvitaan riittävä resursointi yleislääkäreihin ja yleislääke­tieteen erikoislääkäreihin terveyskeskuksissa, sillä se säästää muun terveydenhuollon kustannuksia hoidon jatkuvuuden parantuessa ja maksaa siihen sijoitetut rahat takaisin. Meitä ei voi korvata muilla. Olemme korvaamattomia.

Jaana Puhakka