Hoitotakuu ei toteudu aliresursoidussa terveyskeskuksessa

Hallituksen esitys hoitotakuusta oli kommentoi­vana joulukuun lopussa. Yhdessä GPF-halli­tuksen kans­sa työstin yhdistyksen lausunnon. Ko­ko­nai­suu­des­saan lausunnon voi lukea lausuntopalvelussa.

Tärkeimmät syyt pitkiin jonoihin terveyskeskuksissa ovat suuri ja patoutunut kysyntä, tehoton työnjako ammattiryhmien kesken, riittämättömät taloudelliset resurssit ja pitkäaikaiset vaikeudet henkilöstön saatavuudessa.

Keskeisin ongelma julkisessa perusterveydenhuollossa on sen krooninen alirahoitus, joka on johtanut henkilös­tön rekrytointiongelmiin. Virkapohjien määrä ei ole enää vuosikymmeniin vastannut tosiasiallista tarvetta. Työmäärä on työssä oleville paisunut kohtuuttoman suureksi. Tämä puolestaan on johtanut siihen, että edes avoimiin virkoihin ei ole saatu rekrytoitua väkeä. Noidankehä on siten valmis ja syvenee koko ajan.

Nykyisessä muodossaan hoitotakuu ei edistä hoidon jat­ku­vuutta, potilasturvallisuutta, hoidon vaikuttavuutta, tervey­den­huollon kustannusvaikuttavuutta, terveydenhuoltoon käytettävissä olevien resurssien oikeaa kohdentumista tai väestön yhdenvertaisuutta. Se ei myöskään edesauta väestön terveys- ja hyvinvointierojen kaventumista.

Hallituksen esitys lisää epätarkoituksenmukaista peruster­vey­denhuollon kysyntää ja vaarantaa hoidon jatkuvuuden ja vai­kuttavuuden. Se lisää kilpailua henkilöstöstä terveydenhuollon palveluiden välillä, julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä ja nostaa kustannuksia. Hoitotakuun tiukennuksen yhteydessä ostopalvelujärjestelyjen lisääntyvä käyttö on nykyisessä julkisen perusterveydenhuollon ahdingossa väistämätöntä. Pelkona on kulujen hallitsematon kasvu.

Jos perusterveydenhuollon toiminta jatkossa keskittyy hoitotakuun toteuttamiseen ilman tunnetta hoidon vaikuttavuuden ja jatkuvuuden toteutumisesta, voi tämä johtaa työn mielekkyy­den katoamiseen ja suistaa terveyskeskusten aliresursoidun henkilöstön irtisanoutumispisteeseen.

Tärkein toimenpide olisi korjata julkisen perusterveydenhuollon krooninen aliresursointi ilman erillisiä lisävaateita. Ti­lanteen korjaamiseksi tulisi keskittyä palvelun jatkuvuuteen, laadun ja vaikuttavuuden kehittämiseen sekä siirtää henkilöstöä muista palveluista perusterveydenhuoltoon ja kehittää johtamista. Tämä tapahtuisi ensisijaisesti henkilöstömäärän kasvatta­mi­sella, kaventamalla palkkakuilua yksityisen ja julkisen sektorin välillä sekä kasvattamalla ammatillista mielekkyyttä muun muassa ammatillisen kehittymisen, tutkimustyön, opetuksen ja kehitystyön mahdollistamisen kautta.

Laskennallisesti tarvitaan yli 1300 terveyskeskuslääkärin virkaa lisää, jotta vaje saadaan korjattua ja terveyskeskuslääkärien määrä hoidon jatkuvuutta tukevalle tasolle (1200 asukasta/lääkäri).

Tärkeimmät keinot henkilöstövajeen korjaamiseen ovat palkkauksen parantaminen sekä mahdollisuus vaikuttaa työn ja tehtävien sisältöön ja toteuttamiseen. Lisäksi ter­veys­keskuksissa palkkauksen suhde työn määrään ja haastavuuteen ei ole millään tavalla suhteessa yksityissektoriin nähden. Työstä tulisi pal­kita rahalla. Ilman resurssivajeen korjausta ei henkilöstövajetta saada korjattua pysyvästi. Tämä koskee kaikkia ammattiryhmiä.

Terveyskeskuksissa on jo nyt keskeisimpänä tavoitteena pa­rantaa hoidon laatua ja saatavuutta. Saatavuus parantuisi, kun pakkotahtisuus vähenisi työntekijöiden määrän kasvaessa. Työ muuttuisi mielekkäämmäksi lääkärien saadessa mahdollisuuden tehdä työtään parhaiten potilaiden etuja palvelevalla taval­la. Hoidon jatkuvuus paranisi ja vähentäisi kokonaiskustannuk­sia muun muassa kuolleisuuden vähentyessä. Myös muiden pal­ve­lujen käyttö vähenisi, jos hoito voitaisiin aloittaa ajoissa ja päiväsaikaan. Päivystys ei ruuhkautuisi ja triage voisi olla tiukempi, kun potilas pääsisi päivällä omalle terveysasemalle hoitoon. Yleis­lääkäreitä ei tarvita öisin yhteispäivystyksessä vaan päiväsaikaan omia potilaita hoitamassa.

Riittävä resursointi korjaisi siis lähes kaikki ongelmat.

Isoja muutoksia on edessä. Meidän pitää konkreti­soi­da ah­dinkomme ja tehdä näkyväksi työmme keskeinen rooli terveydenhuollossa. Toivomme kollegoilta yleislääkärien kehittämis­ehdo­tusten aktiivista julkituomista päättäjille, luottamushenkilöille ja yleisölle eri medioissa.

Jaana Puhakka