Hoitotakuu ei toteudu aliresursoidussa terveyskeskuksessa
Hallituksen esitys hoitotakuusta oli kommentoivana joulukuun lopussa. Yhdessä GPF-hallituksen kanssa työstin yhdistyksen lausunnon. Kokonaisuudessaan lausunnon voi lukea lausuntopalvelussa.
Tärkeimmät syyt pitkiin jonoihin terveyskeskuksissa ovat suuri ja patoutunut kysyntä, tehoton työnjako ammattiryhmien kesken, riittämättömät taloudelliset resurssit ja pitkäaikaiset vaikeudet henkilöstön saatavuudessa.
Keskeisin ongelma julkisessa perusterveydenhuollossa on sen krooninen alirahoitus, joka on johtanut henkilöstön rekrytointiongelmiin. Virkapohjien määrä ei ole enää vuosikymmeniin vastannut tosiasiallista tarvetta. Työmäärä on työssä oleville paisunut kohtuuttoman suureksi. Tämä puolestaan on johtanut siihen, että edes avoimiin virkoihin ei ole saatu rekrytoitua väkeä. Noidankehä on siten valmis ja syvenee koko ajan.
Nykyisessä muodossaan hoitotakuu ei edistä hoidon jatkuvuutta, potilasturvallisuutta, hoidon vaikuttavuutta, terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta, terveydenhuoltoon käytettävissä olevien resurssien oikeaa kohdentumista tai väestön yhdenvertaisuutta. Se ei myöskään edesauta väestön terveys- ja hyvinvointierojen kaventumista.
Hallituksen esitys lisää epätarkoituksenmukaista perusterveydenhuollon kysyntää ja vaarantaa hoidon jatkuvuuden ja vaikuttavuuden. Se lisää kilpailua henkilöstöstä terveydenhuollon palveluiden välillä, julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä ja nostaa kustannuksia. Hoitotakuun tiukennuksen yhteydessä ostopalvelujärjestelyjen lisääntyvä käyttö on nykyisessä julkisen perusterveydenhuollon ahdingossa väistämätöntä. Pelkona on kulujen hallitsematon kasvu.
Jos perusterveydenhuollon toiminta jatkossa keskittyy hoitotakuun toteuttamiseen ilman tunnetta hoidon vaikuttavuuden ja jatkuvuuden toteutumisesta, voi tämä johtaa työn mielekkyyden katoamiseen ja suistaa terveyskeskusten aliresursoidun henkilöstön irtisanoutumispisteeseen.
Tärkein toimenpide olisi korjata julkisen perusterveydenhuollon krooninen aliresursointi ilman erillisiä lisävaateita. Tilanteen korjaamiseksi tulisi keskittyä palvelun jatkuvuuteen, laadun ja vaikuttavuuden kehittämiseen sekä siirtää henkilöstöä muista palveluista perusterveydenhuoltoon ja kehittää johtamista. Tämä tapahtuisi ensisijaisesti henkilöstömäärän kasvattamisella, kaventamalla palkkakuilua yksityisen ja julkisen sektorin välillä sekä kasvattamalla ammatillista mielekkyyttä muun muassa ammatillisen kehittymisen, tutkimustyön, opetuksen ja kehitystyön mahdollistamisen kautta.
Laskennallisesti tarvitaan yli 1300 terveyskeskuslääkärin virkaa lisää, jotta vaje saadaan korjattua ja terveyskeskuslääkärien määrä hoidon jatkuvuutta tukevalle tasolle (1200 asukasta/lääkäri).
Tärkeimmät keinot henkilöstövajeen korjaamiseen ovat palkkauksen parantaminen sekä mahdollisuus vaikuttaa työn ja tehtävien sisältöön ja toteuttamiseen. Lisäksi terveyskeskuksissa palkkauksen suhde työn määrään ja haastavuuteen ei ole millään tavalla suhteessa yksityissektoriin nähden. Työstä tulisi palkita rahalla. Ilman resurssivajeen korjausta ei henkilöstövajetta saada korjattua pysyvästi. Tämä koskee kaikkia ammattiryhmiä.
Terveyskeskuksissa on jo nyt keskeisimpänä tavoitteena parantaa hoidon laatua ja saatavuutta. Saatavuus parantuisi, kun pakkotahtisuus vähenisi työntekijöiden määrän kasvaessa. Työ muuttuisi mielekkäämmäksi lääkärien saadessa mahdollisuuden tehdä työtään parhaiten potilaiden etuja palvelevalla tavalla. Hoidon jatkuvuus paranisi ja vähentäisi kokonaiskustannuksia muun muassa kuolleisuuden vähentyessä. Myös muiden palvelujen käyttö vähenisi, jos hoito voitaisiin aloittaa ajoissa ja päiväsaikaan. Päivystys ei ruuhkautuisi ja triage voisi olla tiukempi, kun potilas pääsisi päivällä omalle terveysasemalle hoitoon. Yleislääkäreitä ei tarvita öisin yhteispäivystyksessä vaan päiväsaikaan omia potilaita hoitamassa.
Riittävä resursointi korjaisi siis lähes kaikki ongelmat.
Isoja muutoksia on edessä. Meidän pitää konkretisoida ahdinkomme ja tehdä näkyväksi työmme keskeinen rooli terveydenhuollossa. Toivomme kollegoilta yleislääkärien kehittämisehdotusten aktiivista julkituomista päättäjille, luottamushenkilöille ja yleisölle eri medioissa.
Jaana Puhakka