Minusta tuli me

Kukaan ei kaivannut koronan kaltaista epidemiologian oppituntia. Meno on monessa maassa rankkaa ja kohtuutonta. Kirjoista olemme lukeneet, millaisia tilanteita epidemioihin liittyy. Todellisuus tuntuu silti uskomattomalta. Suomessa olemme tätä kirjoitettaessa koronapandemian alkuvai­heessa 6.4.2020.

Terveys on ihmisille tärkeintä. Se konkreti­soi­­tuu nykyisessä tilanteessa. Muiden alojen, kuten sosiologian, taloustieteen ja tiedotusopin, tärkeyttä ei aina teoreettisista epidemiologisista mal­leista täysin ymmärrä. Muistellaanko tulevaisuudessa, että oli aika ennen koronaa ja aika sen jälkeen? Vaikutukset näillä muilla elämänalueilla voivat olla niin merkittäviä, että tällainen kehityskulku on mahdollinen.

Erityisesti tiedottaminen on alusta alkaen ollut merkittävässä roolissa. Selkeitä ja toteuttamiskelpoisia ohjeita ja kannanottoja toi­votaan. Hoidettavan asian monimutkaisuus, uuden tiedon nopea kertyminen sekä toimintaohjeiden muuttuminen epide­mian kulloisenkin vaiheen mukaan tekevät tiedottamisesta hankalaa. Ammattilaisten on elettävä tämän kanssa ja koetettava tehdä käytännön ratkaisut aina parhaan käytössä olevan tiedon perusteella. Oma lukunsa on valtakunnallisen median tiedottaminen kansalaisille. Suomessa se on sujunut mallikelpoisesti, joskin osalla ihmisistä netissä tietojen selaamisesta on tullut pakonomaista ja ahdistavaa.

Tilanne ymmärrettävästi huolestuttaa myös terveydenhuollon työntekijöitä. Huoli itsestä, läheisistä ja työtovereista on konkreettinen. Suomessa on hyvät lähtökohdat epidemiatilanteen hoitamiseksi. Olemme varautuneet mahdollisimman hyvin. Yhteiskuntamme on vakaa ja järjestäytyneesti toimiva, mikä on keskeinen etu infektioiden hoitamisessa ja niiden leviämisen estämisessä. Omasta ja työyhteisön jaksamisesta on huolehdittava yhdessä.

Etävastaanotot ovat hetkessä nousseet suosituiksi. Osa asioista kannattaa nyt siirtää tulevaisuuteen hoidettavaksi. Vielä on vaikea tietää, kuinka pitkälle. Kunnan työntekijöitä vapautuu muilta aloilta, ja heidän työpanostaan tullaan hyödyntämään sosiaali- ja terveydenhuollossa. Varmasti löytyy sellaisia töitä, joihin ei tarvita sosiaali- tai terveydenhuollon alan koulutusta, esimerkiksi tarvikkeiden kuljettamisessa ja järjestelyssä, potilaiden opastamisessa ja kuljettamisessa ynnä muussa.

Yhteiskunnassa on tullut todella kou­riintun­tuvasti eteen tosiasia yksilön vapauden jäämises­tä yhteisön etujen taustalle. Minun oikeuteni tilalle on tullut meidän etumme. On vakavas­ti mietittävä, miten minä voin toiminnallani edesauttaa yhteisen edun toteutumis­ta. Lää­kä­reiden mielipide ja esimerkki on tärkeä. Ra­joit­ta­mistoimenpiteet vähentävät raskaasti yhteiskunnan yritysten kannattavuutta. Sosiaalisten kontaktien rajoittamisen aiheuttama harmi on pieni hinta siihen verrattuna. Toisaalta laaja epidemia olisi tehnyt saman ja inhimillinen tragedia olisi vielä suurempi.

Yhdessä pärjäämme. Positiivisena puolena yhteisöllisyyden, liikunnan ja kulttuurin arvo jokaisen elämässä nousee nyt esille, kun niiden saatavuus on rajoitettua. Olemme ennenkin eläneet läpi lamojen, sotien ja muiden kauheuksien. Elämä jatkuu nytkin. Kurjina aikoinakin on toimittu, nautittu ja rakastettu. Meidän on huolehdittava, että ketään ei jätetä oman onnensa nojaan. Se on yhteiskuntamme vahvuus, ja tämän avulla selviämme.

Tero Harjuntausta