100 vuotta yleislääkäreiden asialla

Kädessäsi on lehden juhlanumero, joka poikkeuksellisesti jaetaan kaikille Lääkäriliiton jäsenille.

Yhdistyksen merkkipäivä saa mielen yleväk­si. On hienoa olla perinteikkään yhteisön jäsen. Olemme osa perinnettä, tulevien perinteiden luo­jia. Yleislääkäri voi olla ylpeä roolistaan terveydenhuollos­sa ja potilaiden ensisijaisena lääkärinä. Yhdistyksen visio on: ”Yleislääkärit muodostavat terveydenhuollon perustan. Perusterveydenhuollossa työskentelee arvostettu, työssään viihtyvä, osaava ja potilaidensa sekä väes­tön parhaaksi toimiva yleislääkäri, jolla on hyvät edellytykset tehtäviensä hoitamiseen.” Missiomme on: ”Suomen yleislääkärit ry on vahva terveyspoliittinen vaikuttaja, joka huolehtii jäsentensä edunvalvonnasta, ammattitaidon kehittämisestä ja parhaista toimintaedellytyksistä.”

Yhdistyksen nimi on muuttunut ajan saatos­sa. Aloitimme Suomen Yleisenä Kunnan­lää­käri­yhdistyksenä vuonna 1920. Välis­sä olimme Kunnallis­lää­kärei­tä. Nimi vaihdettiin nykyiseksi 12.11.2005. Aika oli ajanut ohi entisestä nimestä. Perusterveydenhuollon lääkäreitä toimi runsaasti muual­la­kin kuin kuntien palveluksessa, ja heidät kaikki haluttiin huomioida uuden nimen myötä paremmin. Kansainvälinen toiminta, varsinkin Pohjoismaiden välillä, oli varsin aktiivis­ta. Nimen haluttiin olevan ymmärrettävä myös ruotsiksi ja englanniksi. Yleislääkärit-nimi oli alusta asti suosituin vaihtoehto. Muitakin ehdotuksia oli, kuten esimerkiksi Perus­ter­veydenhuollon lääkärit. Suurin keskustelu käytiin nimen kansainvälisestä osasta: Allmänläkare, GPF. GPF tulee sanoista General Practitioners in Finland. Yhdistyksessä aktiivisesti toimivien puhekielessä käytetään termiä GPF, mikä voi ihmetyttää muita kollegoita. Nimi tuntuu kuitenkin omalta, Yleislääkärit Allmänläkare GPF.

Jos haluaisimme nyt vaihtaa nimeä, mikä olisi uusi nimemme: ensisijaiset lääkärit, perhelääkärit, maakuntalääkärit, sote-lääkärit vai lähilääkärit? Tai olisimmeko sittenkin pe­rus­terveydenhuollon lääkäreitä? Taidamme toistaiseksi olla Yleis­lääkäreitä.

Perusterveydenhuollon rooli terveydenhuollossa on keskeinen. Suomi sijoittuu hyvin, kun tehdään ranking-listoja eri sairauksien hoitamisesta. Erikoissairaanhoidossa osaami­nen ja hoitoketjut on mietitty tarkasti. Yhteistyöllä olemme päässeet hienoihin tuloksiin, mutta parannettavaakin on. Eri­tyisesti perusterveydenhuollon saatavuus ja resursointi sijoittuvat muita palveluita huonommin, mikä on laajasti tunnustettu. Näi­den parantaminen on ollut lukuisten hallitusten työlistalla. Aikoinaan oli pitkään valmistelussa myös terveyden- ja sairaanhoidon järjestämistä koskeva laki, jossa myös määrättiin yleisestä lääkärinhoidosta kunnissa. Sitä pohdittiin Suomessa yli 40 vuoden ajan. Ko­mi­teoita perustettiin ja papereita kirjoiteltiin. Lo­pulta osa kunnista toimi itsenäisesti ja perusti kunnanlääkärin virkoja sekä terveyslautakuntia. Eduskunta sääti terveyden- ja sairaanhoidon järjestämistä koskevan lain vasta sodan aikana.

Mikä instanssi tekisi nykypäivänä ratkaisun perusterveydenhuollon resursoinnissa? Tällä hetkellä kan­sa­lai­set ja yritykset ratkaisevat asiaa ottamalla terveysva­kuu­tuk­sia, ja työterveyden rooli on noussut merkittä­väk­si. Kai­paisin muitakin vaihtoehtoja niin, että ratkaisu oli­si talou­del­lisesti järkevä ja tasa-arvoinen kaikille. Työ­ter­veys­huol­lon ja perusterveydenhuollon työnjakoa on selkiytettävä ja yhteistyötä on lisättävä.

Koronaepidemia on hyvä esimerkki perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiiviin yhteistyön merkityksestä. Eri­koissairaanhoidon tehohoitovalmiudet on käytettävä järke­västi. Hengitystieinfektiopotilaiden seulonta, näytteidenottoon ohjaaminen ja taudin lievänä sairastavien ohjeistaminen ovat perusterveydenhuollon vastuulla, ja hoitamalla nämä hy­vin varmistamme erikoissairaanhoidon resurssien riittävyyden. Vain pieni osa COVID-19-potilaista onneksi tarvitsee erikoissairaanhoitoa. Toimiva yhteistyö auttaa meitä selviämään pandemiasta.

Tero Harjuntausta

Ps. Juhlalehden tekemisessä oli mukana monia kollegoja. Kiitos teille! Erityis­kiitokset Helena Nukarille, Risto Ihalaiselle ja Päivi-Maarit Luukkoselle.