Sote vol. VI

Hallituksen vaihduttua alkaa uusi sote-uudistus. Päätoimittajana minua mietityttää, lopettaako puolet lukijoista lukemisen jo tälle riville? Sote-uudistus on kuitenkin edelleen keskeinen aihe. Uudistussuunnitelmat ovat jonkin verran muuttuneet Sipilän hallituksen suunnitelmasta.

Rinteen hallitus ilmoittaa tavoitteekseen vahvistaa sote-uudistuksella perustason palveluita ja panostaa ennaltaehkäisevään työhön. Ohjelman nimi on Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus. Sillä on viisi päätavoitetta, joiden kautta kehittämistyötä tehdään:

  1. Saatavuus – parannetaan palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja oikea-aikaisuutta
  2. Ennaltaehkäisy – siirretään painotusta raskaista palveluista ennakoivaan ja ehkäisevään työhön
  3. Laatu – kehitetään palvelujen laatua ja vaikuttavuutta
  4. Yhteentoimivuus – varmistetaan sote-palvelujen yhteen­sovitus ja liittymäpinnat muihin palveluihin
  5. Kustannukset – hillitään kustannusten kasvua, kun muut tavoitteet toteutuvat.

Tavoitteet ovat hyviä. On mielenkiintoista nähdä, millai­silla toimilla niihin pyritään. Ensimmäinen konkreettinen suunnitelma on vuosille 2020–2023 haettavaksi julistettavat 70 miljoonan kehittämishankerahat. Osa rahoista jaetaan maakuntien kehittämistoimille ja osa muille merkittäville kehittämistoimille, jotka voivat olla yksittäisten kuntien tai kuntayhtymien luomia uusia käytäntöjä tai jo muualla tehtyjen uusien toimintatapojen käyttöönottoon liittyviä hankkeita. Keskeisenä kehityskohteena mainitaan viikon hoitotakuu kiireettömille ongelmille, mihin sote-keskusten tulisi pystyä vastaamaan. Tämän hoitotakuun tarkkoja määreitä ei ole vielä julkaistu. Ei tiedetä vielä, tarkoittaako se yhteyttä lääkäriin, lääkärin vastaanottoa vai jonkun muun työntekijän vastaanottoa.

Lääkäriliitolla on myös omat teesinsä terveyskeskusten pelastamiseksi. Nämä ovat: hoitoon pääsyn nopeuttaminen, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja niihin liitty­vien sosiaalipalveluiden integraation lisääminen, potilas-lääkärisuhteen jatkuvuuden lisääminen ja terveyskeskuslääkärin työn sisällön, työmäärän ja kehitysmahdollisuuksien muuttaminen samanaikaisesti parempaan suuntaan. Nämä ovat varsin hyviä tavoit­teita, ja niitä kannattaa tuoda esille aina, kun siihen tulee mah­dollisuus.

Perusterveydenhuollon pelastaminen on saanut viime aikoina paljon huomiota mediassa. On nostettu esille isoja ongelmakohtia, varsinkin lääkäreiden työmäärään liittyen. Nyt on aika esittää konkreettisia ja realistisia ratkaisumalleja, miten tilanne korjataan. Yleislääkärit ovat tässä parhaita asiantuntijoita.

Terveyskeskuksessa tarvittaisiin myös muiden työntekijä­ryhmien kuin lääkäreiden työn kehittämistä. Monisairaan potilaan hoitosuunnitelman mukaiselle vastaanotolle voi olla järkevää tulla hoitajan ohjauksen kautta. Psyykkisistä ongelmista kärsivien potilaiden tilannetta on hyvä kartoittaa jo ennen lääkärin vastaanottoa. Näiden potilaiden täytyisi myös päästä keskusteluhoitoon kohtuullisessa ajassa diagnoosin tekemisen jälkeen. Yhä useammassa työkyvyttömyyseläkkeessä ovat työkyvyttömyyden syynä psyykkiset ongelmat.

Yhtenä tavoitteena on mainittu 1000 lisälääkärin saamista perusterveydenhuoltoon. Tämä tarkoittanee sitä, että jollakin tapaa hyödynnetään yksityisellä puolella ja työterveyshuollossa työskentelevien kollegoiden työpanosta. On huolehdittava siitä, että uudet resurssit käytetään harkitusti työhön, joka todellisuudessa keventää ylityöllistettyjen kollegoiden työtä sekä tuo potilaille tarpeellista apua.

Tero Harjuntausta