Päivystysasetus puhuttaa

Päivystysasetuksen voimaantulo on yllättänyt mo­net työnantajat. Yhteispäivystyksissä on törmätty pulaan yleislääkäreistä. Olisiko ollut hyvä oikeasti kuunnella rivityöntekijöitä, aitoja kokemus­asian­­tuntijoita, kun suuria muutoksia suunniteltiin?

Monessa ongelmassa joudumme nyt muistuttamaan, että tästäkin huomautimme. Silloin ei uskottu, ei kuunneltu eikä välitetty perusterveydenhuollon edustajien mielipiteistä ja siitä, miten he päivystyksen järjestäisivät. Toki suurin on­gel­ma on edelleen päiväaikaisen resurssin riittämättömyys, jonka vuoksi ylivuotoa päivystykseen tapahtuu triagen salli­missa ra­joissa eri paikkakunnilla eri määrin. Päiväaikainen terveys­keskustyön aliresurssointi romuttaa päivystyksen idean. Ylivuotona päivätyöt valuvat iltaisin ja viikonloppuisin tehtäviksi, jolloin hoidonjatkuvuus kärsii ja kustannukset karkaavat.

GPF:n edunvalvonta- ja terveyspoliittinen ryhmä päätyi yhteiskokouksessaan seuraaviin teeseihin:

1. Päivystyksen ja kiirevastaanoton välinen rajanveto on vaikea. Alueelliset erot vaikuttavat, ja kiirevastaanotto voi olla rinnastettavissa päivystykseen, jos esimerkiksi alueella ei ole varsinaista päivystyspistettä. Triage on haastavaa, koska poti­laan tilanteen voi arvioida kunnolla vasta kun hänet on tutkittu.

2. Yleislääkärin erityisosaamista ei tarvita yöllä. On kuitenkin hyvä, että virkalääkärillä on mahdollisuus päivystää ja ylläpitää hankittuja päivystystaitoja koko työuransa ajan.

3. Yleislääkärin tu­lee omata valmiudet päivystämiseen, joten erikoistu­misen aikana tulee hankkia siihen riittävät edellytykset. Erikoislääkärikoulutusuudistuksen myötä päivystystaidot ovat yksi osaamisperustaisuuden osa-alue.

4. Edunvalvonnallisesti päivystyskorvauksen tulee olla riittävä. Kello 16 jälkeen tehtävästä työstä tulee saada parempi korvaus kuin päivätyöstä (= vähintään päivystyskorvaus). Kiirevastaanoton tulee olla paremmin korvattua kuin päivystyksen, koska hoidettavat asiat vaativat pitkäjänteistä työotetta. Päivystyspotilas tulee yleensä valmiiksi kerralla, kun taas kiirevastaanoton potilaasta hoitovastuu jatkuu usein vastaanoton jälkeen.

Pitäisikö asettaa tavoite yleislääkärin hoitaman väestön koolle?

Vaikea tehtävä, kun työnkuva kapeutuu ja on vaara, että laskelmiin ilmestyy kuolleita sieluja kuten vanhustenhoidossa. Pian lääkärimäärässä ovat mukana kaikki hallinnollistakin työtä tekevät, tilastot näyttävät kauniilta ja kulissit pysyvät pystyssä. Entä pth-hoitotakuu: päivystykseen vuorokaudessa, kii­reellisissä asioissa kolmessa päivässä, mutta kuinka pian vas­­taan­otolle?

Ilmaise mielipiteesi FB-sivuillamme, odotamme vilkasta osallistumista keskusteluun.

•••


Toivottavasti ehditte hiihtolomien välissä myös kevään lääkäripäiville. Erityisen kiinnostavalta vaikuttaa GPF:n koulutuspäivän ohjelma toukokuussa Kalastajatorpalla. Yhtenä aiheena mukana on yleislääkärin indentiteetti, kliinisten aiheiden ohella.

GPF:n aluetoimikunnilta sekä jäseniltä odotamme toimistolla ehdotuksia hallituksen kokoonpanoon. Se päätetään heti kevätkoulutuksen jälkeen järjestettävässä yhdistyksen vuosi­kokouksessa (29.5. klo 16.40). Olen edelleen käytettävissä yhdistyksen pu­heen­johtajana. Kun tilit on tarkastettu ja hallitus valittu, rentoutukaamme yhdessä iltajuhlassa!

Tänä vuonna pidetään myös Pohjoismainen yleislääketieteen kongressi (NCGP), tällä kertaa Tanskan Aalborgissa juhannusta edeltävällä viikolla. Toivottavasti suomalaiset yleislääkärit löytävät tiensä sinnekin kouluttautumaan ja verkostoitumaan. NCGP on parhaita kongresseja Yleislääkäripäivien ohella!

Jaana Puhakka