Hoidon jatkuvuus on omalääkärimallin perusta

Toivottavasti olet ehtinyt jo tutustua STM:n Oma­lääkäri 2.0 -selvitykseen, jonka julkaisivat näyttävästi elokuun puolivälissä kaksi yleislääkäriä, pro­fessori Juha Auvinen ja ministeri Aki Lindén (1).

Selvitys sisältää 100 sivua täyttä asiaa. Lyhy­essä ajassa on saatu kerättyä olennaiset asiat loogiseksi kokonaisuudeksi. On taustoitettu ti­lannetta sekä koottu tieteellinen näyttö ja perusteet sille, mik­si hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa tulisi turvata. Eh­dotuksia toteutuksellekin on esitetty, homma on vain toimeenpanoa vaille valmis!

Selvityksen ydintuloksen mukaan terveyskeskusten vas­taan­otto­toi­min­nan häiriötila johtuu aliresursoinnista ja potilas-lääkärisuhteen jatkumattomuudesta. Nämä syyt ovat johtaneet muiden terveydenhuollon sektorien nouseviin kustannuksiin ja ongelmiin.

Tarvitsemme hoitotakuun lisäksi pakottavia määräyksiä, jotka edesauttavat hoidon jatkuvuutta, muuten hoitotakuu joh­taa vain ojasta allikkoon. Perusterveydenhuollon resur­soin­­ti tulee samalla korjata vuosikymmenten vajeesta lisäämällä 1 000 hoitaja-lääkärivakanssia. Nämä maksavat itsensä ta­kaisin. Suositukset eivät enää riitä. Toteutuessaan hoidon jatkuvuus johtaa muun muassa seuraaviin muutoksiin: ter­vey­denhuol­lon kokonaiskustannukset laskevat, päivystyskäyntien ja ennalta­ehkäistävissä olevien sairaalajaksojen määrä laskee, kuolleisuus vähenee, sairauksien hoitotasapino paranee, liitän­näis­sairauksien ja komplikaatioiden, kuten sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktien, riski pienenee, potilasturvallisuus, potilastyytyväisyys, potilaan turvallisuuden tunne ja luottamus lääkäriä kohtaan paranevat.

Näyttö hoidon jatkuvuuden hyödyistä on kiistaton. Tut­kit­tavaa riittää vielä perusterveydenhuollossa, lisänäyttöä tullee jatkossa.

Omalääkäri 2.0 -selvityksen tavoitteina oli arvioida ja kuvata, miten yhdessä perusterveydenhuollon hoitotakuun kanssa on mahdollista toteuttaa uusi omalääkärimalli. Vanhaa ei voi enää elvyttää, vaan nykyinen toimintaympäristö vaatii uuden version 2.0, joka vaikuttaa myös hoidon saatavuuteen ja jatku­vuuteen niitä edistäen. Selvitysryhmä nimesi uuden mallin hoidonjatkuvuusmalliksi ja sisällytti siihen mikro- ja makrotason muutostarpeet.

Hoidon jatkuvuusmallissa keskiössä on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus. Potilaan tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillinen tiimi. Tämä malli tukee parhaiten sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumista ter­veydenhuollossa. Kustannukset laskevat ja yhdenvertaisuus paranee. Alkuinvestointien (resurssien lisäys) myötä tapahtuva strateginen muutos johtaa hoidon jatkuvuuden toteutuessa kokonaistaloudellisesti edullisempaan sote-järjestelmään.

Julkistamistilaisuudessa esitettiin erittäin painokkaasti se tosiasia, ettei näin voida enää Suomessa jatkaa – epäyhdenvertaisuus (laki vaatii yhdenvertaisuutta), toiminta vastoin vahvaa tieteellistä näyttöä (laki vaatii tätäkin terveydenhuollolta), toiminta ei ole laadukasta (myös laatu on laissa mainittu) ja tervey­denhuollon kokonaiskustannukset karkaavat käsistä.
Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä. Tulee vain miettiä kei­noja etenemiseen. Vaalit ovat tulossa, nyt kannattaa viedä näitä punnittuja ja tieteellisesti todistettuja tapoja (1) terveydenhuollon pelastamiseksi eteenpäin, pienin askelin jokaisessa työyhteisössä kohti yhteistä päämäärää.

Ensimmäinen askel voisi olla selvittää, paljonko sinun kun­tasi perusterveydenhuollon COC-indeksi on (2). Yleensä sa­no­taan, että sitä saa mitä mittaa. Usein jo tietoisuus huonosta ta­sosta aloittaa korjaavan liikkeen.

Suurkiitos selvityksen tekijöille, nyt tämä pitäisi yhdessä saada sanoista toiminnoiksi!

Jaana Puhakka

1 Eskola P, Tuompo W, Riekki M, ym. Hoidon jatkuvuusmalli: Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportti.

2 www.sotekuva.fi, COC-indeksi.