Nelimaali (quadrable aim) on yleisesti hyväksytty sote-uudistuksen tavoite. Sillä tarkoitetaan neljän päätavoitteen toteutumista: väestön terveys ja hyvinvointi paranevat, asukkaan kokemus sote-palveluiden asiakkaana paranee, palveluiden kustannusten kasvua hillitään ja henkilöstön hyvinvointia kohennetaan. Tavoitteet ovat hyviä. Hyvinvointialueiden valtuustoilla on vaativa työ, jotta kaikkia näitä maaleja voidaan tavoitella.

Väestön terveyden ja hyvinvoinnin parantuminen ja näiden erojen kaventuminen on tärkeä tavoite. Terveyden- ja so­siaalihuollon on oltava vaikuttavaa. Palveluihin käytetään miljardeja yhteisiä rahoja vuosittain ja on oikeutettua vaatia, että rahalle saadaan vastinetta. Tämä tavoite koskee myös perus­terveydenhuoltoa. Monella alueella potilailla on vaikeuksia saada yhteyttä tai aikaa terveyskeskukseen. On ongelmallista kohentaa potilaan terveyttä, jos resurssit ovat liian vähäiset. Terveydenhuollon henkilöstö haluaa tehdä vaikuttavaa työtä. Hoidon jatkuvuuden merkitys tässä asiassa on suuri.

On tärkeää, että kansalaisilla on hyviä kokemuksia sote-palveluista. Palveluita tuotetaan potilaita ja asiakkaita varten. Olisi huolestuttavaa, jos potilas ei kokisi terveydenhuollon toimintaa mielekkääksi. Toisaalta kyseessä ei ole valintatalo, josta ihmiset aina saavat haluamiaan tuotteita ilmaiseksi. Saatavuuden ja palvelun laadun lisäksi kroonisia ongelmia pote­villa hoidon jatkuvuus on tärkeää. Palvelun on oltava saavutettavissa helposti potilaalle sopivalla tavalla. Kaikki eivät hyödy etähoidosta ja digitaalisista palveluista, vaikka suurelle osalle ne sopivat. Aina vaivoja ei voi parantaa, mutta kuulluksi tulemisen tunne on olennaista.

Väestömme vanhenee ja samalla syntyvyys on laskenut. Tämä tarkoittaa palveluiden rahoittamisen kannalta hankalia aikoja. Lääketieteen kehittyminen on tuonut yhä hienompia ja kalliimpia hoitomuotoja. Onko meillä varaa kaikkeen? Talouden näkökulmasta olisi sijoitettava ennaltaehkäisyyn ja perusterveydenhuoltoon. Mitä vähemmän potilaita joutuu turvautumaan kalliisiin päivystyspalveluihin ja turhaan erikoissairaanhoidon palveluihin, sitä enemmän säästyy rahaa muihin kustannuksiin. Koska joudumme kuitenkin prio­risoimaan asioita, on eettistä yrittää hoitaa potilaat mahdol­lisimman varhaisessa vaiheessa, ilman lisäkuluja, toistamat­ta jo tehtyjä tutkimuksia ja turhia tutkimuksia välttäen. Sosiaalihuollon puolella on paljon lakiin perustuvia tukia ja avustuksia. Huostaanotetun lapsen hoidon kustannukset ovat aivan eri luokkaa kuin ennaltaehkäisevän perheiden tuen järjestäminen. Vanhempien päihdehoito kannattaisi järjestää mieluummin ennen huostaanottoon päätymistä kuin sen jälkeen. Neuvoloiden ja terveyskeskusten rooli yhteistyössä so­siaalihuollon kanssa on tärkeä. Hoidon jatkuvuudella on keskeinen rooli myös tämän tavoitteen toteutumisessa.

Nelimaalin neljäs tavoite on henkilöstön hyvinvointi. Il­man osaavaa ja hyvin jaksavaa henkilöstöä sosiaali- ja terveydenhuoltoa ei ole. Jos henkilöstö uupuu työssä, kaikki suunnitelmat ja korulauseet ovat turhia. Terveyskeskuksissa olemme nyt kuilun partaalla monessa paikkaa. Tämä huoli olisi otettava tosissaan ja vihdoin käynnistettävä toimet perusterveydenhuollon vahvistamiseksi. Tarvitsemme lääkäreitä ja hoitajia sekä näiden lisäksi lähihoitajia ja sihteereitä tekemään heille sopivia töitä. Jokaisella ammattiryhmällä on tärkeää osaamista terveyskeskuksessa. Eettinen kuormitus on myös melkoinen. Työntekijät joutuvat koville, ja jos he kokevat liiallista riittämättömyyden tunnetta, on suuri vaara menettää heitä yhä enemmän. Tämä tulisi hyvinvointialueille todella kalliiksi. Hoitopolkujen olisi oltava selkeitä, työntekijöillä mahdollisuus toimia itseohjautuvasti ja oikeus tehdä työnsä hyvin. Hoidon jatkuvuus sitouttaa myös työntekijöitä työhönsä. Näin todetaan monen hyvinvointialueen visiossa.

Tero Harjuntausta