Terveyspolitiikka

Suomen yleislääkärit ry haluaa vahvistaa perusterveydenhuollon asemaa tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Uuden yhteistoimintakentän syntyminen lisää tarvetta hyödyntää perusterveydenhuollon lääkärien asiantuntijaosaamista toiminnan suunnittelussa ja päätöksenteossa. Tavoitteenamme on pätevän lääkärijohtajuuden säilyttäminen perusterveydenhuollossa.

Palveluketjujen suunnittelun lähtökohtana on oltava hyvä  perusterveydenhuollon näkökulma: palvelujen saumattomuus ja toiminnan joustavuus. Terveyskeskustemme toimintaa on kehitettävä siten, että kaikilla kunnan asukkailla on realistinen mahdollisuus käyttää tarvitsemiaan perusterveydenhuollon palveluja oikea-aikaisesti jonottamatta. Potilaalla täytyy olla mahdollisuus halutessaan kuulla myös lääkärin mielipide sairautensa laadusta. Uusien palvelumuotojen ja toimintojen kehittäminen ja pilotointi onkin välttämätöntä tavoitteen saavuttamiseksi. Samalla on selvitettävä uusien toimintatapojen vaikutukset terveyskeskuslääkärien työn kuormittavuuteen, työolosuhteisiin ja lääkärien palkkakehitykseen. Uusia toimintamalleja suunniteltaessa onkin kuunneltava jäsentemme mielipiteitä.

Perusterveydenhuollon lääkäritilanne on viime vuoden aikana parantunut, mutta kokeneista yleislääkäreistä on edelleen pulaa. Tavoitteenamme on, että terveyskeskuksissamme työskentelevillä lääkäreillä on riittävän pitkä perusterveydenhuollon kokemus tai yleislääketieteen erikoislääkärin pätevyys. Kokemuksen ja osaamisen tulee näkyä myös toimenkuvassa: terveyskeskuksen lääkärien työnkuvassa pitää huomioida erikoisosaaminen ja työnkuvaa pitää voida räätälöidä lääkärin kiinnostuksen mukaisesti. Tavoitteenamme onkin, että yleislääkäri pystyy hallitsemaan työpäivänsä sisältöä ja samalla pitämään työmääränsä kohtuullisena. Työpäivän aikana tulee olla aikaa osaamisen kehittämiseen ja toiminnan arviointiin.

Terveydenhuollon potilastietojärjestelmien yhteensovittaminen on keskeneräistä. Huolimatta lainsäädännön periaatteista potilastiedot eivät siirry hoitoyksiköstä toiseen edes saman sairaanhoitopiirin alueella, puhumattakaan yhteisestä valtakunnallisesta järjestelmästä. Pyrimme siihen, että tieto kulkisi potilaan mukana, reaaliaikaisesti erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. KanTa-arkistoon siirryttäessä on pyrittävä siihen, että tieto erikoissairaanhoidon toimenpiteistä ja jatkohoito-ohjeista on käytettävissä perusterveydenhuollossa potilaan saapuessa kontrollikäynnille. Nykyiset käytännöt voivat vaarantaa potilasturvallisuutta.

Avoterveydenhuollon hoitoilmoitusjärjestelmän käyttö on osoittautunut käytännössä työlääksi ja hankalaksi. Yleislääkärin potilaskontakti on monimuotoinen tapahtuma, joka sisältää useiden sairauksien, toimenpiteiden, tutkimusten ja hoito-ohjeiden samanaikaista selvittämistä. Yksityiskohtainen tapahtumaluokittelu ei ole mahdollista vastaanottokäynnin aikana. Toisaalta seurantatietojen luotettavuus on heikko yhteisten tulkintaohjeiden monimutkaisuuden tai puuttumisen takia. Tavoitteenamme on kehittää yleislääkäriystävällisempi järjestelmä, joka kykenee poimimaan tarvittavan tiedon ilman erillistä lääkärin suorittamaa tilastointia.