Mahdollistajat luovat edellytykset onnistumiselle

YLEISLÄÄKÄRIN POTILASAINEISTO on valikoimatonta, mutta niin on myös koulutettavaksi saapuvien kollegoiden kirjo. Olemme läsnä jo kollegiaalisuuden kypsymisen ensimetreillä, kun lääketieteen opiskelijat saapuvat seuraamaan vastaanottoja ensimmäisiä kertojaan. Polku yleislääketieteen erikoislääkäriksi voi alkaa jo näistä kohtaamisista.

On hienoa saada muutamaa vuotta myöhemmin sama kandidaatti terveyskeskusjaksol­le oppimaan lisää, tukea hänen kasvuaan kesä­töissä ja jatkaa koulutustyössä yleislääketieteen erityiskoulutusjaksolla. Lääkäriksi kasvamista harjoitellaan yhdessä uran eri vaiheissa. Innostuksen oikein puraistessa syvennetään pian osaamista kirkaskatseisen erikoistuvan kanssa molemminpuolisesti. Kouluttajalle pitkäjänteisyys on samalla lailla palkitsevaa kuin pitkäkestoiset potilassuhteet.

Ohjaussuhteen jatkuvuuden rinnalla perusterveydenhuollossa koulutetaan työyhteisössä vierailevia kollegoja myös episodisemmin, kun kaikkien erikoisalojen erikoislääkärikoulutukseen kuuluu terveyskeskusjakso. On tärkeää tukea ja turvata näiden kollegojen osaamista ja ymmärrystä, aivan kuten on hoidettava yksittäisillä yhteydenotoilla pärjääviä potilaita. Uran eri vaiheissa tarvittava ja tarjottava tuki on erilaista. Ei kaikille samaa, vaan kullekin tarpeensa mukaan. Ihan kuten pyrimme potilaidenkin kanssa toimimaan.

Yleislääketieteen kouluttamisessa on pitkät perinteet. Aivan ilman ponnisteluja ei kuitenkaan ole päästy tähän tilanteeseen. Kouluttajilta ja ohjaajilta vaaditaan oman työn oheen jaksamista ja skarppaamista, jotta tarjottava koulutus olisi sisällöltään mielekästä. Tähän kuluu työai­kaa, eikä tehtävää voi noin vain hoitaa siinä potilastyön sivussa. On helppoa olla iloinen ja kiitollinen niille kollegoille, jotka ovat auttaneet tämän asian ymmärryksessä myös hallinnon suun­taan.

Taustalla on urakoitu paljon sen eteen, että vä­lillä on lupa olla poissa potilastyöstä ja saada rahallinen kompensaatio kouluttamisesta. Tämä ei ole ollut vielä pitkään mikään itsestäänselvyys. Aktiivista edunvalvontaa yhteisen hyvän puolesta on tarvittu useiden vuosien ajan. Ilma­piiri on muuttunut hiljalleen niin päättäjien kuin kollegakunnan keskuudessa. Työpaikoilla myös suorittavalla tasolla on alettu aidosti arvostaa kouluttamista.

Yleislääkärit ovat taitavia välittämään oppia, sen olemme todistaneet vuosittain muun muassa Yleislääkäripäivillä ja Kevätkoulutuksessa. Tärkeää on myös huolehtia oman ammatti­taidon ylläpidosta ja osaamisen päivittämisestä. Edunvalvonnan ja pitkäjänteisen vaikuttamisen myötä meillä on siihen mahdolli­suuksia. Kou­lutus­budjetit ja valtion koulutuskorvausten kohdentamiset oikeasti koulutukseen ovat vaatineet lukuisia työntunteja ja vuodatettuja hikipisaroita. Ja vieläkin on urakkaa jäljellä.

Käy­tännön työ­tä teke­vien kollegojen tueksi tarvitsemme edelleen vaikuttajia niin paikallistasolla kuin ulospäin, hallinnon suuntaan ja lääkärikunnan keskuudes­sa. Yleislääkäreille tärkeitä asioita edistävät luon­nollisesti parhaiten juuri yleislääkärit. Ei ole aivan yhdentekevää, minkä alan erikoislääkä­rei­tä hyvinvointialueiden ohjaksista löytyy. Ei ole myöskään merkityksetöntä, minkä verran yleislääkäreiden ääni kuuluu esimerkiksi Lääkäriliiton valtuuskunnassa.

Toimipaikoilla tarvitaan reipasta kehittämi­sen henkeä, jotta arjen käytäntöjä saadaan hiot­tua sujuviksi. Se on monille luontaista, tarve toi­minnalle on helposti sisäsyntyistä. Yhtä lailla on tärkeää vaikuttaa ja osallistua valmisteluihin ja päätöksen tekoon.

Yleislääkäriehdokkaita tarvitaan Lääkäri­liiton valtuuskunnan vaaleihin paljon. Mitä useampi löytää itselleen tutun ehdokkaan, sitä suurempia ovat äänisaalis ja paikkamäärä liiton valtuuskunnassa. Olethan aktiivinen ryhtymällä ehdokkaaksi tai ainakin äänestämällä yleislääkäriä GPF:n ja SYLY:n yhteisiltä listoilta.

Pidetään porukalla huolta siitä, että edunvalvonta toimii jatkossakin ja yleislääkäreiden olosuhteet saadaan tukemaan ja mahdollistamaan oikeasti tärkeiden töiden tekemistä.

Ilkka Aahos, päätoimittaja