Yleislääkäri, sinua tarvitaan!

PIINAVIIKKO ON MENOSSA ja välillä tuntuu siltä, että perusterveydenhuollossa on menossa piinavuodet.

Olen viime aikoina tavoitellut useita teistä lähtemään ehdolle Lääkäriliiton valtuuskunnan vaaleihin. Monen vastauksissa kyselyihini kuultaa uskonpuute siitä, ettei tekemämme edunvalvontatyö johda toivomiimme lopputuloksiin. Politiikka menee helposti terveyden edelle, ja erikoissairaanhoidon tarpeet tuntuvat jyräävän meidän tarpeemme aina.

Vaikka toimivan ja kunnolla resursoidun perusterveydenhuollon avulla myös erikoissairaanhoidon ahdinko lievittyisi, jonot lyhenisivät ja päivystyksen käyttö vähenisi, sanoma ei tunnu menevän perille.

Riittävä virkojen määrä ja Omalääkäri 2.0 -mallin mukaisesti organisoitu työ parantaisi työ­hyvinvointia, jolloin virkoja olisi helpompi täyttää. Lääkäreitä Suomessa on tarpeeksi, heidät vain pitäisi saada sijoittumaan täysipäiväistä työtä tekevinä perusterveydenhuoltoon.

Jos emme itse usko tähän ja aja tätä, kuka muu sitten? Mallin toteutumiseen tarvitaan 5 000 omalääkäriä, joilla väestökoko olisi 1 200. Vaikuttaa unelmalta, mutta onnistumisia on pohjoismaisilla naapureillamme.

Lääkärimäärinä terveyskeskuslääkärit ovat tästä valtaosa, 4 000. Yksityissektorilta olisi ehkä mahdollista saada tähän tukea luomalla malli, jossa potilas saisi yksityiseltä saman tuen kuin terveyskeskuksesta. Uskoisin yksi­tyis­lää­kä­rienkin toivovan hoidon jatkuvuutta työssään.

Paljon tuntuu nyt tapahtuvan hyvinvointialueilla nopeassa tahdissa. Uutistulvassa vuorottelevat erityisesti säästöt, mutta myös erilaiset skandaalit ja epäkohdat.

Pelottaa hieman. Muutoksia tarvitaan, mutta maltti olisi valttia niissäkin. Helposti säästö­kohteeksi valikoituu terveydenhuollossa josta­kin syystä lähes aina perusterveydenhuolto. Emme ehkä jaksa nostaa niin suurta meteliä kuin erikoissairaanhoidon edustajat, kun meiltä vaa­ditaan säästöjä esimerkiksi palveluverkkoja karsimalla.

Pelkään myös, etteivät politiikkaan mukaan lähteneet terveydenhuollon ammattilaiset jaksa enää asettua ehdolle, kun seuraavan kerran vali­taan aluevaltuutettuja. Vaarana on silloin menettää substassiosaaminen ja puoluerajoja ylit­tävä yhteistyö sekä järjen ääni puhtaasti politiikkaa tekeville aluevaltuutetuille.

Politiikka saattaa olla räi­keäs­tikin ristiriidassa terveys­politiikan kanssa, hyvänä esimerkkinä alkoholi. Va­pautuksia ajavat poliitikot eivät ajat­tele asiaa kansantervey­den kannalta. Ihailen heitä, jotka uskaltavat ja jaksavat esimerkiksi alkoholipoliittisissa kysymyksissä asettaa ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden vapaamman alkoholin saannin edel­le.

Terveys­taloustiede eroaa ta­lous­tieteestä. Terveys­taloustieteen erityispiirteet auttavat ja tekevät helpoksi järjestelmän hyväksikäytön, kun hyvää tarkoittavat poliittiset päättäjät eivät tiedosta mahdollisia sudenkuoppia ja porsaanreikiä. Tästä esimerkkejä ovat muun muassa järjettömän suuriksi nousseet palkkiot rekryfirmojen kautta työskentele­ville lääkäreille, kun järjestäjä on pakotettu hankkimaan työvoimaa hinnalla millä hyvänsä pysyäkseen hoitotakuussa.

Puhumattakaan etätyön ihannoinnista. Etä­työ on erinomainen lisäkeino tavoittaa tuttu potilas hoidon jatkuvuuden säilyttämiseksi. Vas­taan­ottokäyntien pakotettu korvaaminen mahdollisimman monesti etäkontakteilla huomioimatta käyntisyytä tai kasvokkain tapaamisen tarpeellisuutta on kuitenkin esimerkki siitä, miten nykykeisarille on myyty uudet vaatteet. Chattipalvelut toimivat terveyshyödyn tuotta­misen sijaan lähinnä keinoina takoa rahaa. Ky­syntä on lähes rajatonta, mutta hyvän saatavuu­den luomalla terveyshyödyllä on rajansa. Se saat­taa oman hyödyn tavoittelun myötä unohtua aivan toissijaiseksi asiaksi.

Suomi tarvitsee meitä yleislääkäreitä potilaiden kohtaamiseen ja hoitamiseen samoin kuin edunvalvontaan ja terveyspolitiikkaan.

Tulethan ehdolle SLL:n valtuuskuntaan, kun sinua pyydetään. Yleislääkäreitä on moneen lähtöön, niin puoluepoliittisesti kuin mielipiteiden suhteen. Meitä kaikkia yhdistää kuitenkin tietämys siitä, millaista yleislääkärin työ on, ja miten se tulisi järkevästi järjestää.

Tärkeintä kuitenkin on äänestää yleislääkäriä!

Jaana Puhakka, puheenjohtaja, GPF