Totuuden torvi vai äänitorvi – yleislääkäri on molempia

YLEISLÄÄKÄRIN POTILASJOUKKO on valikoimatonta. Ihan avoimet ovet vastaanotolle ei sentään ole, onhan meillä jo hyvän aikaa ollut apunamme tehokkaaksi hiottu hoidon tarpeen arviointi. Jos potilaan arvioidaan hyötyvän lääkärin kontaktista, ei vaivan luonne tai alkuperä kuitenkaan rajoita yhteydenottoa. Otamme kantaa pitkäaikaissairauksien hoitoon ja hoitotavoitteisiin. Yhtä hyvin yhteydenoton syy voi olla joku hyvin tarkasti rajattu ja akuutti oire. Toisinaan oire on yksinkertainen, joskus taas selvittelystä voi tulla laajempaa kuin ensimmäinen ajatus antoi ymmärtää. Kaikissa tapauksissa tarvitaan tietoa ja ymmärrystä, miten edetä. Tässä lehdessä tähystellään vähän molempiin suuntiin, kun saamme lukea sekä verenpaineen hoidosta että näköhäiriöpotilaista yleislääkärin vastaanotolla.

Potilas hakeutuu usein vastaanotolle parantumisen toivossa, ainakin apua ja neuvoja kaivataan. Kuulluksi tuleminen on tärkeää, ja sitä ihmiset arvostavat. Parantumista emme voi tarjota lähdeskään aina, mutta kuunnella me kyllä voimme. Kun kuuntelemme tarkasti, ymmärrämme, miten väestömme voi.

Etenkin hiljaisimpien ja heikoimpien ääntä tulee kuunnella erityisen tarkalla korvalla. Ih­mis­ten lähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Men­nei­syys on muokannut meitä jokaista kokemusten ja tuntemusten kautta: sama sairaus voi näyttäytyä eri ihmisillä eri tavalla. Etenkin kokemus sairastumisesta ja sairastamisesta vaihtelee väestössä koko spektrin kirjolla. Mitattujen parametrien tulkinta voi edellyttää huomattavan tarkkaa tilanneanalyysiä, eikä se aina onnistu laadukkaasti etänä. Onhan se monesti haastavaa läsnävastaanotollakin.

Potilailla on lupa odottaa, että pidämme huolta ja kannattelemme. Luottamus rakenne­taan ja ansaitaan. Yleislääkärillä tulee diag­nos­tis­ten taitojen ohella olla ymmärrystä myös tilanteista, joissa spesifistä, mitattavaa vi­kaa ei löydykään, vaan ongelman luonne on toi­min­nal­linen. Potilaan hätähuudot voivat vaikuttaa aiheettomilta, jos tuijotetaan vain mittaus­tuloksia.

Terveydenhuoltojärjestelmä nitisee paineen alla, ja hyvinvointialueilla pinnistellään päät punaisina säästöt tähtäimissä vilkkuen. Etä­kon­takteiksi kevennetty toiminta ei kuitenkaan aina ratkaise ongelmia – ei välttämättä kevennä, eikä tuota edes säästöä. Tutun potilaan kanssa kyllä pärjätään etänä pitkällekin, mutta tarkkaa tilannearviota sekin edellyttää. Ja päätös siitä tehdään hoitosuhteessa yhdessä potilaan kanssa. Sitä ei voi minkään maailman konsultti tulla vaatimaan.

"Nyt on aika puolustaa potilaita, hoidon jatkuvuutta ja yleislääketiedettä."

Yleislääkärien tulee yllä­pitää keskustelua niin profession sisällä kuin julkisesti. Meidän täytyy voida tehdä työtämme laadukkaasti ja tieteelliseen näyttöön perustuen. Olemme asiantuntijoita, ja sen tulee näkyä ja kuulua. Rohkeim­mat kollegat korottivat ääntään hyvinvointialueidensa suunnitelmia vastaan, kun halki maan leviävä hype etäkontakteihin perustuvasta tiimimallista levisi lähes epidemian tavoin. Nyt tehdyistä sitou­muksista irtaudutaan, kun ymmärrys valtaa mielet, ja toimintoja päästään kehittämään turvallisemmin. Ilman rohkeita ja äänekkäitä ammattilaisia voisi lauma lauhkeita lampaita marssia edelleen kohti kauemmas loittonevaa muistoa aidoista potilaskontakteista. Kiitos teille siitä!

Nyt on aika puolustaa potilaita, hoidon jat­kuvuutta ja yleislääketiedettä. Perus­tervey­den­huollon vahvistamiseksi ponnistellaan monella rintamalla, joista yhtenä merkittävänä on Suo­men Lääkäriliitto. Valtuuskunnan vaalit ovat tulossa ihan pian. Mitä vahvemman yleislääkäri­edustuksen saamme, sitä paremmin äänemme kuuluu. Ja mitä vahvempi yleislääkäriääni liitossa kuuluu, sitä vahvemmin voimme vaikuttaa työoloihimme ja mahdollisuuteen tehdä työmme laadukkaammin.

Edunvalvonta on paljon muutakin kuin palkkakuittia täyttävät rivit ja viivan alle summautu­va luku. Vaaleissa GPF ja SYLY yhdistävät voimansa, yleislääkärit ja yleislääketiede muodosta­vat terveydenhuoltomme peruskallion. On help­poa vaikuttaa asettumalla listoillemme ehdokkaaksi tai ainakin antamalla äänensä kollegalle. Annetaan yleislääkäreiden äänen kuulua voimakkaana!

Ilkka Aahos, päätoimittaja