Me yleislääkärit olemme tottuneet, että kunta tai kuntainliitto on työnantajamme. Myös yksityinen on voinut toimia palveluntuottajana ja sitä kautta työnantajana. Osa yleislääkäreistä tietysti toimii ammatinharjoittajana. Nyt työnantaja muuttuu sote-uudistuksen myötä melkein kaikilla (paitsi Helsingissä). Jatkossa toimimme osana maakuntaa. Käsitykseni mukaan yksityisiä palveluntuottajia käytetään jatkossakin.

Erikoistuvalle lääkärille tästä seuraa jonkin verran käytännön muutoksia. Yksi mukavimmista uusista asioista on vuosiloman säilyminen sairaalapalveluita tehdessä. Aiemmin monella työnantaja on vaihtunut sairaanhoitopiiriksi sairaalaan töihin siirryttäessä. Se on merkittävä työhyvinvointia lisäävä asia vasta valmistuneelle kollegalle. On todennäköisesti mahdollista tehdä erilaisia erikoistumisputkia, joissa on etukäteen sovittu, millaisia palveluita yleislääketieteeseen erikoistuvalle tulee. Jo nyt tällaisia putkia on suunnitteilla ainakin YEK-lääkäreille (1), mahdollisesti jossakin maakunnassa niitä on jo toteutettu.

Ohjaavien lääkäreiden ja ohjausta tarvitsevien YEK-lää­käreiden sekä erikoistuvien lääkäreiden määrä on usein käänteisessä suhteessa toisiinsa. Siellä, missä on eniten ohjausta tarvitsevia lääkäreitä, voi olla vähän ohjaavia lääkäreitä. Maa­kunnallinen työnantaja voi tuoda tähän jonkinlaista ratkaisua. Voisi olla mahdollista antaa ohjaustukea sinne, mistä sitä maakunnassa puuttuu. Tosin tämä asia ei ole kyllä nykypäivänäkään ratkennut saman työnantajan eri terveysasemien välillä ilman johdon vahvaa ohjausta.

Olemme oppineet käyttämään hyvin erilaisia etäkokoussovelluksia, joten ohjaajan tai ohjattavien ei välttämättä tarvitse siirtyillä. Eri työnantajien välillä resurssi ei kovin helposti tule siirtymään. Toisaalta on hyvä, että ainakin yksi ohjaavista lääkäreistä olisi samalta terveysasemalta ohjattavan kanssa. Jatkuvuudella on arvonsa myös ohjattava-ohjaajasuhteessa.

Valtakunnallisesti GPSuomi-ryhmä on luomassa oh­jauksen suuntaviivoja selkeämmäksi, joten tulevaisuudessa se on tasalaatuisempaa eri terveyskeskuksissa kuin nykyisin (1). Onko jatkossa mahdollista pitää joidenkin perusai­heiden osalta enemmän maakunnallisia ohjauksia, ehkä jopa valtakunnallisia? Olisi myös mahdollista tehdä valmiita striimauk­sia, jotka on helppo katsoa, kun aikatauluun sopii. Nämä voisivat koskea yleislääketieteen perusasioita, jotka ovat samankaltaisia koko maassa. Tämä voisi vapauttaa ohjaavien lääkäreiden aikaa enemmän henkilökohtaisesti profiloituun ohjaukseen omalle ohjattavalle, kaikille ei samanlaisia ohjauksia tarvita. Käyttöön tulee myös erilaisia ohjauksen työkaluja: potilas­tapauskeskustelu, vastaanoton havainnointi ja yhteistyökysely (1).

Muutos voi mahdollistaa ohjaavien lääkäreiden palkkauk­sesta sopimisen virkaehtosopimuksessa hiukan tarkemmin. Laadukkaat ohjaukset ovat tällä hetkellä tärkeä osa menestyvää terveyskeskusta. Palkkaus on monessa kunnassa kunnossa, mutta ikäviä poikkeuksiakin vielä on. Toisaalta ohjaajien palkkioiden on syytä olla muidenkin palkkauksen osa-alueiden tapaan tasapuolisia ja kannustavia.

Ohjattavan lääkärin työhyvinvointiin on myös kiinnitettävä huomiota. On tärkeää, että ohjaavat lääkärit saavat koulutusta näiden työkalujen käyttöön ja toiminnan keskipisteenä on ohjattavan lääkärin kehittyminen ja sitä edesauttavat
asiat. Keskeistä on myös potilaan saama terveyshyöty ja väestön tasa­puolinen kohtelu. Erikoistumiseen käytetty aika ei enää entiseen tapaan määrittele osaamista, vaan edistymistä seurataan muulla tavoin. Asiasta on kirjoitettu myös meidän lehdessämme (2).

Tero Harjuntausta

1 Emmi Lautamatti, Pete-yksikkö PSHP, sähköpostikeskustelu
2 Koistinen, Pietilä, Saari: Erikoistuvan arviointi työssä, Yleislääkäri 4/2021, s. 31–3