Mihin sinulla on kiire, yleislääkäri?

KIIRE TUNTUU NYKYÄÄN olevan jatkuvasti läsnä lääkärin työssä. Meidän tulisi käyttää aikaa tukena diagnostiikassa sekä seurantaa välittävässä ja kestävässä potilas-lääkärisuhteessa. Töitä on paljon ja tekijöitä liian vähän. Kysyntä ylittää aina tarjonnan. Kiirettä tuntuu olevan niissäkin tehtävissä, joita on aina tehty, ja joiden tekninen toteuttaminen ei ole välttämättä muuttunut juurikaan työläämmäksi. Monessa mielessä koko nyky-yhteiskunta elää kiirehtivää ja aina kiireistä elämää. Ja silti potilas kohdataan kiireettömästi.

Mitä on kiire? Täytyy tehdä jotakin, joka olisi ollut parempi tehdä jo vähän aiemmin. Ehkä se on unohtunut muiden töiden takia teke­mät­tö­mäk­si vähän liian pitkäksi aikaa. Voi toki tul­la yl­lättäenkin tehtäväksi jotakin, joka ei odo­ta. Täy­tyy siis tehdä sinänsä oikeita juttu­ja enemmän tai vähemmän väärään aikaan. Mo­nesti en­na­kointi olisi voinut auttaa kiireen välttä­mi­ses­sä. Ennakointia voisi kuvailla myös sanal­la ennaltaehkäisy. Preventiivinen työote on sitä, että pyri­tään hoitamaan asioita kiireettä ja myöhempiä komp­likaatioita välttäen.

Vaikka kysyntä kasvaa ja hoitotakuu asettaa aikarajoja, on tekemisen määrään mahdollista vaikuttaa. Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän tuloksia täytyy tulkita ja käydä läpi potilaan kanssa. Työmäärän hallintaa ei tietysti ratkaise se, ettei tehdä mitään. Sen sijaan oikein kohdennettu tutkiminen auttaa kaikkia, niin potilasta, hyvinvointialuetta kuin lääkäriä itseään. Tarpeeton testaaminen, ylihoidon välttämi­nen ja oikea-aikainen diagnostiikka ovat niin tärkeitä, että ne on valittu yleislääketieteen ydinarvoksi numero kaksi yhdessä terveyden edistämi­sen ja sairauksien ennaltaehkäisyn kanssa. Aiheen käsittely jatkuu lehden sivulla 34.

On kallista ja aikaa vievää keskittyä vain sam­muttelemaan tulipaloja. Tuntemalla oman väes­tönsä yleislääkäri osaa paremmin kohdentaa panoksensa niihin ihmisiin, joiden kohdalla roihun uhka on ilmeinen tai vielä uhkaavasti vaani­va. Hyvinvointialueiden hiljalleen rakentuva his­toria on läpi Suomen jo alusta asti alijäämäi­nen. Säästötoimia edellytetään heti ja vielä tu­le­vien vuosien aikana. Meillä ei ole enää varaa pitää sellaista kiirettä pyörän taluttamisessa, et­tei satulaan ehdi hypätä. Pitäisi löytyä malttia kohdentaa resursseja myös ennaltaehkäiseviin toimintoihin.

Tiedolla johtamisen valokeilassa on hyvä pitää diagnostisten tutkimusten käyttöä. Uusien toimintamallien rantautumisen myötä esimerkiksi etäkontakti entuudestaan vieraan potilaan kanssa voi välillä johtaa perinteistä vastaanottoa herkemmin ja laajemmin tutkimusten tilaamiseen. Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän saattaa jatkotutkimisen tarvetta tulla. Samalla saatetaan herättää potilaassa suurempia tai jopa uusia huolia lisää työpainetta ja kiireen tuntua kerryttäen. Yleislääkärin kannattaakin käyttää herkemmin harkintaa ja kliinistä arviota kuin laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia. Kaikki tämä on piirun verran helpompaa, kun tuntee oman väestönsä.

Kestä­vää kehitystä tavoiteltaessa ylidiagnostiikka onkin suurena kantona kaskessa. On olemassa ”need to know” -tutkimuksia, joita on tehtävä, ja jotka tehdään hintaa erityisemmin ajattelematta. Sen sijaan ”nice to know” -tutkimuksia ei tarvitsisi tehdä julkisesti kustannettui­na, tai ehkä lainkaan. Kun pohtii jokaisen tilatta­van tutkimuksen kohdalla, miten tulos vaikuttaa jatkosuunnitelmaan ja edistetäänkö sillä potilaan tilannetta, saa testien tar­peellisuutta nopeasti tarkasteltua. Selkeä jatkosuunnitelma vä­hentää osaltaan myöhemmin tehtävän työn määrää. Yleislääkärin kannattaa myös noja­ta viisaasti seuranta-ajan tarjoamaan tukeen työs­sään. Hoidon jatkuvuus on siinä graniitinluja tukiranka.

Kiiruhda hitaasti, kohdenna harkiten. Kun omalla tekemisellä on merkitystä, saa työhyvinvointi otollista maaperää kukoistaa, ja työn laatu hyödyttää myös potilasta. Parhaiten sammutettu tulipalo on se, jonka syttyminen on estetty. Potilaiden terveyttä edistäessä ja heidän sairauk­siaan ennaltaehkäistessä lääkärin on syytä muistaa myös oma hyvinvointi. Keskitytään oikea-aikaisesti olennaiseen ja vältetään tekemästä hyödytöntä työtä. Hyvinvoiva ja motivoinut yleislääkäri on potilaan ja lääkärin oman lähipiirin etu.

Ilkka Aahos, päätoimittaja, yleislääketieteen erikoislääkäri, Vantaa