Nuorissa on tulevaisuus

Masennus, ahdistus sekä muut psykiatriset sairaudet ovat yleistyneet väestössä. Erityisesti niiden määrä on lisääntynyt nuorten joukossa. Tämä kertoo osittain parantuneesta diagnostiikasta ja vähentyneestä stigmasta. Suhtautuminen psykiatrisiin oireisiin on aiempaan verrattuna sallivampaa. Oireilu on kuitenkin lisääntynyt niin paljon, että määrä on todennäköisesti kasvanut myös absoluuttisesti. Vuonna 2021 kouluterveyskyselyssä 30 % kouluikäisistä tytöistä kertoi kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuudesta. Vuosina 2013–2019 tämä määrä oli 13–20 % (1).

Mielenterveyden järkkymiselle altistavia tekijöitä on nykyaikana paljon. Sodat, pandemia, some-kulttuurin lieveil­miöt, ilmastoahdistus, siirtolaisuuden lisääntyminen ja monet muut tekijät altistavat mielenterveyden häiriöille. Näiltä tekijöiltä suojautuminen ei ole aina mahdollista, vaan niiden kanssa pitää pärjätä.

On selvää, että tämän tyyppisissä ongelmissa ei ratkaisu löydy enää pelkästään terveydenhuollosta, vaan tarvitaan koko yhteiskunnan toimia. Näitä on jo tehty, mutta lisää tarvitaan. Inhimillisestä näkökulmasta psyykkisen kuorman vähentä­minen on tärkeää. Nykyinen työelämä on varsin vaativaa. Ru­tiininomaiset työt, jotka eivät kuormita, ovat harvinaistuneet. Työtä, jossa tarvitaan hyvää älykkyyttä, ihmissuhdetaitoja, stressinsietoa sekä innovatiivisuutta on paljon. Nämä työt vaativat hyvää psyykkistä kuntoa. Ikäryhmien pienentyessä olisi hyvä saada kaikki voimavarat käyttöön.

Mielenterveys voidaan määritellä monella tavalla. Sen ilmentyminä voidaan pitää psyykkistä joustavuutta ja kykyä selviytyä vaikeuksista. Ihminen on kykenevä ja halukas ihmis­suhteisiin. Hänellä on kyky työntekoon, opiskeluun ja sosiaa­liseen osallistumiseen. Mielenterveys ei ole yksiselitteisesti vastakohta mielen sairaudelle. Mieleltään terve ihminen voi esimerkiksi masentua, jos vastoinkäymiset ovat tarpeeksi suuria. Toisaalta hyvä mielenterveys auttaa parantumaan masennuksesta (2).

"Mielenterveyden edistäminen, erityisesti lasten ja nuorten mielenterveydestä huolehtiminen, kuuluu kaikille."

Mielenterveyden edistäminen, erityisesti lasten ja nuorten mielenterveydestä huolehtiminen, kuuluu kaikille. Yhteis­kunnan kaikilla aloilla olisi otettava se huomioon. Se ei ole helppo tehtävä, mutta on tässä tilanteessa välttämätön. Lisäämällä mielenterveyttä vahvistavia asioita voidaan saada tilannetta paremmaksi. Voidaan myös vähentää mielenter­veyt­tä uhkaavien asioiden vaikutusta lapsiin ja nuoriin. Nor­maalit vastoinkäymiset kuuluvat elämään, niitä ei tarvitse siloittaa pois.

Toimenpiteet voivat olla perheisiin kohdistuvia huomioiden esimerkiksi vanhempien köyhyys, mielenterveys- ja päihdeongelmat. Äidin masennus ja muut psyykkiset ongelmat synnytyksen jälkeen on tunnistettava, ja niiden ehkäisyyn olisi hyvä luoda toimintamalleja. Lastenneuvoloista voitaisiin vielä aikaisempaa enemmän tehdä yhteistyötä esimerkiksi urheilu- ja kulttuurijärjestöjen kanssa. Yhteiskunnalta tukea saavien urheiluseurojen olisi huomioitava toiminnassaan paitsi kilpa­urheilu, myös yhteisöllisyys ja kaikkien mahdollisuus osallis­tua. Tämä koskee myös taideharrastuksia. Erityisesti koko perheen osallistumisen mahdollistavia aktiviteetteja tulisi suosia tukien myöntämisessä.

Toisen asteen koulutuksen ongelmat ovat herättäneet viime aikoina paljon keskustelua. Nuoret kokevat joutuvansa tekemään isoja päätöksiä elämänsä suhteen kovin varhain. Lukioissa on lisätty valinnaisuutta yleissivistävyyden kustannuksella. Oppiaineiden sisällöt voivat olla hyvin yksityiskohtaisia. Ammatillisissa oppilaitoksissa on lisätty itsenäisen ja työharjoittelussa tapahtuvan oppimisen määrää. Vaikuttaa siltä, että tässä on menty liiallisuuteen. Nuoria on kuunneltava. Lähiopetusta tarvitaan, kehittyvä nuori ei ole aina valmis kantamaan vastuuta aikuisen tavoin. Opetussuunnitelmia on päivitettävä uudelleen. Nuorten jaksaminen on huomioitava. Terveydenhuolto ei pysty korjaamaan kaikkia rikkoutuneita mieliä.

Tero Harjuntausta

1 THL: Kouluterveyskysely 2021
2 Appelqvis-Schimdlechner K, Tuisku K. ym. Mitä on positiivinen mielenterveys ja Kuinka sitä mitataan? Suomen Lääkärilehti 2016;71:1759–64