Mitä haluamme säilyttää?

Viime ajat ovat olleet terveydenhuollon urani kaikkein vaikeimpia. Työntekijöistä on pulaa valtavasti monessa paikassa. Suuret ikäluokat ovat tulleet ikään, jossa sairaudet alkavat lisääntyä, ja muutenkin Suomen ikärakenne muuttuu vauhdilla. Epäsuhta kysynnän ja tarjonnan suhteen on iso. Tämä yhdistettynä pandemiaan ja epävakaaseen maailmantilanteeseen tekee ongelmasta ainutlaatuisen hankalan. Tilannetta ei auta perusterveydenhuollon vuosia jatkunut aliresursointi.

Sote-uudistus etenee. Hyvinvointialueet alkavat vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vuodenvaihteessa. Se tulee olemaan mielenkiintoista aikaa. Työnantajan vaihtuminen altistaa työpaikan vaihdolle erityisesti perusterveydenhuollossa, mahdollisesti myös muualla terveydenhuollossa. Työvoiman vaihtuvuus on ollut nytkin todella suurta.

On todennäköistä, että Ukrainan sotaan liittyvät talous­vaikutukset näkyvät myös terveydenhuoltoon käytettävissä olevassa rahamäärässä. Pandemia pakotti digiloikkaan, ja ny­kyi­nen maailmantilanne saattaa pakottaa meidät tekemään todellisia muutoksia terveydenhuollon toimintaan, jotta emme ajautuisi entistä suurempaan kriisiin. Nykyisessä terveydenhuollossa on kuitenkin paljon säilytettävää.

"Työnantajan vaihtuminen altistaa työpaikanvaihdolle erityisesti perusterveydenhuollossa, mahdollisesti myös muualla terveydenhuollossa."

Ensisijaisessa terveydenhuollossa olisi edelleen toimittava yleislääketieteen keskeisten periaatteiden mukaan. Potilaan ensisijaiseen yhteydenottopaikkaan olisi saatava helposti yhteys. Toiminta ei rajaudu mihinkään erikoisalaan, vaan potilasta tulisi hoitaa kokonaisuutena. Potilaat ovat tasa-arvoises­sa asemassa, ja toiminta on järjestetty potilaslähtöisesti. Pää­sääntöisesti potilaan asiat hoituvat terveyskeskuksissa ja muissa ensisijaisissa yhteydenottopaikoissa. Tällaisen järjestelmän on todettu säästävän terveydenhuollon kuluja merkittävästi. Mikäli hoidon jatkuvuus on kunnossa, on sen todettu myös pidentävän potilaan elämää. Monen eri ammattiryhmän yhteistyö ja järkevä työn jakaminen tekevät toiminnasta kustannustehokasta. Yksityispuoli on mahdollista ottaa mukaan näitä palveluita tuottamaan aikaisempaa enemmän. Toiminnan tulisi olla järkevästi suunniteltua, jotta lyhytaikaisten voittojen tavoittelu ei olisi kannattavaa. Sekä julkisen että yksityisen palvelutuotannon tulisi toimia samoilla säännöillä.

Juhlavuottaan viettävä lastenneuvola ja myös äitiysneu­vo­la ovat keskeinen osa suomalaista ennaltaehkäisevää tervey­den­huoltoa, jonka toiminnalla on vankka kansalaisten kannatus. Neuvoloiden toimintaa on tehty monialaiseksi ja kehitetään jatkossakin eteenpäin. On mielenkiintoinen kysymys, miten nämä palvelut niveltyvät tulevaisuudessa perustervey­den­huol­toon. Keräsimme tähän lehteen neuvoloihin ja koulu­ter­vey­den­huoltoon liittyviä juttuja juhlavuoden kunniaksi. Myös pu­heenjohtajan palsta on poikkeuksellisesti monialainen. Ha­luam­me tällä kunnioittaa eri ammattiryhmien hyvin toimivaa yhteis­työtä.

Suomalainen erikoissairaanhoito on saavuttanut erin­omai­sia tuloksia monella alalla, esimerkiksi syövän hoidossa. Eri­koissairaanhoidossa on edelleen paljon hyvin toimivia erikoisaloja, jotka ovat kehittäneet toimintaansa potilaslähtöiseksi ja kustannustehokkaaksi. Kehittämistyötä on jatkettava kaikilla erikoisaloilla.

Päivystyksen täytyisi saada keskittyä hoitamaan päivystyspotilaita. Nyt siellä hoidetaan jatkohoitopaikan puutteen vuoksi paljon hoivapotilaita. Terveyskeskusten aliresursointi ja henkilöstöpula aiheuttaa kysynnän ylivuotoa päivystykseen. Ratkaisuna on lisätä resursseja terveyskeskuksiin ja hoivakoteihin, ei niinkään siirtää esimerkiksi terveyskeskusten työntekijöitä päivystykseen.

Kaikki keinot ongelmien ratkaisemiseksi on otettava käyt­töön. Hyvinvointiyhteiskunnan sälyttämiseksi on keskus­telussa mukana oltava poliitikkojen lisäksi myös työntekijöiden ja työnantajien edustajat. Palvelut on järjestettävä niin, että työntekijöiden työolot ovat hyvät ja alalta pois lähteneet saadaan palaamaan sekä uusia nuoria hakeutumaan alalle. Myös priorisointikeskustelu on käynnistettävä vakavasti. Tä­mä ei tule onnistumaan poliitikoilta yksin, vaan tarvitsemme laaja-alaista keskustelua asiasta. Terveydenhuoltoon tarvitaan avustavaa henkilökuntaa merkittävästi nykyistä enemmän, jotta korkealle koulutetut ammattilaiset voivat keskittyä tekemään sitä, mihin heidät on koulutettu. Tämä maksaa, mutta ilman investointeja hinta on todennäköisesti vielä kovempi, puhumattakaan asian inhimillisestä puolesta.

Tero Harjuntausta

tero.harjuntausta@elisanet.fi