Ensin tiedoksi, että tässä kolumnissa esittämäni mielipiteet ovat puhtaasti omiani.

Lääkäriliitto teki kyselyn eutanasiasta. Puolesta vai vastaan? Kyselyn saatesanoina oli ”Potilaan sur­maa­minen”. Jo tämän ilmaisun vuoksi moni jätti keskusteluun osallistumatta.
Keskustelua tulee toki jatkaa muidenkin kuin ammattijärjestön, seurakunnan ja virkamiesten toimistoissa. Uskontoihin perustuvat mallit ja opit eivät edusta nykyaikaa saati sitten lääketieteen kehitystä.

Eutanasiaa voidaan kutsua avustetuksi armokuolemaksi, ei tapoksi eikä murhaksi. Lääkärin tulisi muistaa, että tuloksetonta hoitoa tai tutkimuksia ei pidä jatkaa, vaikka se antaisikin pari kuukautta lisää kärsimysaikaa.

Miksi metastasoitunutta maksasyöpää sairastava potilas joutuu muistitesteihin tai pään tietokonetomografiaan? Tai metast prostata ca -potilas kuolee kolonoskopiatyhjennykseen? Onko taustalla potilaan tai hänen omaistensa painostus? Tarvitsemme roh­keutta kuoleman kohtaamiseen – kaikki me kuolemme, vaikka järjestys ja aikataulu on epävarma. Entä ALS? Parantavaa hoitoa ei ole tarjolla. Onko käytävä kärsimys­näytelmä (ahdistus, tuska, toivottomuus) loppuun asti? Tai joka paikkaan metastasoitunut syöpä?

Terminaalivaiheen hoito ei aina takaa arvokasta kuolemaa.

Kun miettii elämää, niin aika monesta asiasta voi päättää. Otanko rokotteet? Teenkö abortin sosiaalisin perustein, kun raskaus on kestänyt alle 12 viikkoa? Tai abortin, kun raskaus on kestänyt vähintään 12+1 ja enintään 20+0 viikkoa, ja lapsen synnyttäminen ja hoito olisivat minulle elämänolojeni vuoksi huomattava rasitus? Tai aina, kun on syytä otaksua, että si­kiöllä on tai odotettavalle lapselle kehittyisi vaikea sairaus, kehitysvammaisuus tai rakenteellinen poikkeavuus? Tai kun edellinen on jo todettu ja raskaus on kestänyt enintään 20+0 viikkoa (sikiöperuste)?

Lääkärilehdessä ollut Kaksoisraskauden osakeskeytys -artikkeli herätti hämmennystä (1). Eettisyys?

Mistä muusta saan päättää? Sterilisaatioon Suomessa riittää ikä, kun asiakas on täyttänyt 30 vuotta. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sterilisaation ikäraja on 25.

Mistä muusta voin päättää? Armokuolemasta? Oikeus päättää omasta elämästä, omasta kehosta on olemassa.

Maailmassa on muutama valtio/osavaltio, jotka sallivat avustetun armokuoleman parantumattomasti sairaille ihmisille (Belgia, Hollanti, Luxenburg, Kolumbia ja Victorian osavaltio Australiassa). Esimerkiksi Hollannissa eutanasia on lain mukaan sallittua, jos se täyttää seuraavat ehdot: potilas on pyytänyt eutanasiaa toistuvasti, ja potilas kokee sietämätöntä kärsimystä, eikä tilanteen paranemisesta ole toivoa.

Mielipiteeni on, että eutanasiaa tulisi voida pyytää parantumattomasti sairas 18 vuotta täyttänyt, joka kärsii sietämättömistä ja pitkäkestoisista kivuista. Lisäksi potilaan täytyy itse pystyä päättämään asiasta.

Palliatiivinen hoito ja eutanasia kuuluvat tietyllä tavalla yhteen. Eutanasia ei ole ensimmäinen vaihtoehto, mutta siihen tulee olla mahdollisuus. Kuolema on parempi kuin sietämätön kärsimys.