Yleislääkäri, aktivoidu!

YT-NEUVOTTELUT SIELLÄ, miljoonasäästöt täällä, lainatakauksenkin haluaisimme. Rahaa Kela-korvauksiin, vai meneekö sittenkin toimistomaksuihin? Mutta pitäähän myös julkisella käyntimaksuja nostaa. Yhtään ylimääräistä lääkäriä ei saa ostaa. Keskitetään, koska se säästää varmasti! Mutta vuodepaikkoja emme tarvitse. Yhteisöllistä asumista, mutta maksavatko nekin seinät liikaa? Moniko lääkäri saa päivystää aamulla, päivällä, illalla tai yöllä – ja onko se yleislääkäri?

Valtakunnan suurimmat mediat vilisevät lähes joka viikko alaamme koskettavia otsikoi­ta. Edes runoilu ei poista niiden negatiivista tai suorastaan katastrofaalista kaikua. Kun yhteisesti jaettavaa rahaa on vähemmän, osuvat säästöt vääjäämättä myös sote-alaan. Hyvinvointialueiden budjettivajeet aiheuttavat hyvinkin kirveleviä päätöksiä. Toisaalla edes yksityisen vastaanoton Kela-korvausten nostolla ei saada lääkärikäyntejä lisättyä tai mahdollistettua heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa oleville.

Yleislääkäriä nämä otsikot huolestuttavat erityisesti. Erikoisalamme ytimeen on suorastaan valettu omalääkärinä toimiminen, ennustearvojen pohjalta kustannustehokkaat tutkimukset, portinvartijarooli päivystysten ruuhkautumista estämään ja heikoimmassa asemassa olevien kohtaaminen. Loppuvaiheen erikoistuvana lääkärinä muistissa ovat tentin jäljiltä edelleen muun muassa kirjat alan perusteista, yleislääketieteen määrittely, avovastaanottotoiminnan Hyvä Käytäntö -konsensussuositus, WONCA-puu ja Faganin nomogrammi. Samaan aikaan – räikeästi näistä tietämättöminä – tehdään sekä paikallisesti että valtakunnallisesti yleislääkärin silmin käsittämättömiä päätöksiä, joilla haetaan pikavoittoja, useimmiten tehokkaan ja pitkäjänteisen hoidon kustannuksella.

Jokainen lääketieteen erikoisala on tärkeä, mutta yleislääketieteellä on erityinen rooli nimenomaan tilanteessa, jossa hoidetaan suurta potilasvirtaa ja arvioidaan kuinka monelle ja missä tilanteessa meillä on tarjolla suppeamman erikoisalan hoitoa. Osaava yleislääkäri on sekä kiireettömän että kiireellisen vastaanoton tärkein lenkki. Ikävä kyllä, päättävillä tahoilla on hyvin harvoin tietoa, taitoa tai uskallusta hyödyntää tätä, ennemmin lähdetään keksimään yhä uudenlaisia järjestelmiä tilalle. Ja yhä useammin päästään kolumnin alussa kuvaamiini katastrofi­tilanteisiin.

Mutta kuka on oikeassa?

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää sairaalaverkkoineen eivät kehitä yleislääkärit, eivät yksityislääkärit, eivät hoitohenkilökunnan edustajat tai toivottavasti edes kansanedustajat keskenään. Kenelläkään yksittäisellä ammattiryhmällä ei ole ainutta oikeaa vastausta siihen, millainen järjestelmän tulisi olla. Sen sijaan käytännön työtä tekevä ammattilainen on usein yksi parhaista henkilöistä arvioimaan omaa työkenttäänsä. Tällä ammattilaisella on usein näkökulmia siihen, mikä toimii, mikä on tehotonta, mitä meillä on tarjota, ja mihin alueisiin meidän tulisi panostaa. Yleislääkäri tekee tätä työtä jokaisella vastaanotollaan, jokaisen potilaan kohdalla, kun hän arvioi tarjottavaa hoitoa. On suorastaan vastuutonta olla kuuntelematta näkökulmaamme!

On aika aktivoitua. Kun julkisen puolen tarjontaa joudutaan supistamaan ja yksityislääkärit halutaan mukaan hoitamaan koko valtakunnan potilaat, tarvitaan kasaan jokaisen lääkärin parhaat ideat. Lähivuosina määritellään, mitä työmme on tulevaisuudessa jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Tuothan arvokkaan näkemyksesi esille työyhteisössäsi, paikallisesti yhdistystoiminnassa tai esimerkiksi Suomen yleislääkärien toiminnan kautta.

Sami Haapala, yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri, Kurikka