Perusterveydenhuolto vastaa kaikkien erikoisalojen lääkärikoulutuksesta

Pääsin yleislääketieteen ”Onnistu ohjaajana” -erikois­lääkärikouluttajakoulutukseen noin 15 vuotta sitten. Koulutus oli uutta, ja saimme pedagogista koulu­tusta puolentoista vuoden aikana kuusi päivää. Lisäk­si oppimista tukivat välitehtävät arjessa omalla työpaikalla. Pikku­hiljaa erva-alueellamme Itä-Suomessa kouluttajia on val­mistunut niin paljon, että aluksi meidät jaettiin kahteen ryh­mään kouluttajakokemuksen mukaan. Nykyisin siirry­tään perusvaiheen koulutuksen jälkeen niin sanottuihin Kon­kari­kouluttajiin, jotka kokoontuvat vuosittain kahden päivän täy­dennyskoulutukseen. Ryhmä toimii myös loistavana vertaistukena. Kaikille erikoisaloille pakollisen terveyskeskusopetuksen YEK-vaiheen ohjaajakoulutus on lyhyempi, mutta laajemmasta koulutuksesta ei siihenkään ole haittaa.

Vuoden 2020 erikoislääkäriasetuksen myötä on aloitettu valtakunnallinen erikoislääkärikoulutuksen säätely erikoisalakohtaisesti. Kaikille erikoisaloille ei ole riittävästi hakijoita laskennallisen erikoislääkäritarpeen turvaamiseksi. Valmistuvien lääkärien määrä ei ole riittävä, vaikka mukaan lasketaan ulkomaisissa yliopistoissa opiskelevat yli 1000 lääketieteen opiskelijaa – niin sanottu kuudes yliopisto.

Käytännön koulutus on siirtynyt enemmän työpaikoille. Yli­opistosairaaloissa ryhmäkoot ovat kasvaneet, käytännön toimenpiteitä ei suurin osa pääse tekemään, toivottavasti edes pää­see näkemään. Opetushenkilökunnan määrä on rajal­linen, samoin tilojen. Toisaalta näissä erityistason hoitopaikoissa ei tapaa myöskään perusterveydenhuollon yleisimpiä potilaita. Yli­opis­to­paikkakunnilla rajan tultua vastaan perusopetusta on useilla erikoisaloilla hajautettu alueen muihin keskussairaaloihin. Kandivaiheen kliinistä opetusta järjestetään useiden viikkojen ajan myös opetusterveyskeskuksissa, joissa perusterveydenhuollon potilaita pääsee tutkimaan ja toimenpiteitä oppimaan ohjatusti.

Lääkärivaje on tiedossa, ja potilaiden hoitoon pääsyä rajoittaa useimmiten henkilökuntapula. Työtä järjestellään uudelleen ketterämpien toimintamallien löytämiseksi ja potilaiden hoitoon pääsyn parantamiseksi. Hoitaja-lääkärityöparin arvo on löydetty vastaanottotoiminnassa uudelleen, kouluilla ja neuvoloissa sitä ei ole unohdettukaan. Etätyöhön panostetaan paljon, vaikka sen vaikuttavuutta on tutkittu vielä vähän, ja koulutusvaiheen lääkärin työtavaksi se sopii kovin rajoitetusti.

Oman hyvinvointialuetyönantajani tavoitteena on saada jaettua toiminta tietyn väestön hoidosta vastaavien moniammatillisten alueryhmien vastuulle. Tämä on paluuta ”vanhaan hyvään aikaan”, jolloin potilas pääsi todennäköisemmin saman hoitajan ja lääkärin hoitoon vuodesta toiseen. Itse uskon tähän, kun ryhmät saadaan muodostettua uran eri vaiheessa olevista lääkäreistä. Paljon palvelua tarvitsevat saavat kokeneemman kollegan tarjoamaa hoidon jatkuvuutta, ja lyhyemmille episo­di­maisille vaivoille, kuten keuhkokuume kontrolleineen, ei aina tarvita sitä kroonista sairautta seuraavaa tuttua lääkäriä. Toisaalta yleislääketieteeseen erikoistuvat saavat omia seurantapotilaita ja vuorovaikutustaitojaan pääsee kehittämään oman tutor-lääkärin ohjauksessa.

Ei riitä, että opiskelijoiden sisäänottomääriä lisätään. Tu­lee myös turvata riittävät resurssit opetukseen niin perus­ope­tuk­ses­sa, YEK-vaiheessa kuin erikoistumisvaiheessakin. Poti­laiden tutki­mista ja heidän sairauksiensa kulkua oppii vain tekemällä klii­nistä potilastyötä. Taudinkulun tunteminen on erityisen tärkeää, jotta osataan suunnata rajalliset resurssit oikein. Kan­sansairauksien mittakaavassa tämä korostuu. Vain potilaita vastaanotolla tapaamalla kehittyvät potilaan kohtaamisen taidot. Niitäkään ei voi etänä opetella. Ohjaavan lääkärin merkitys korostuu, ja parhaimmillaan koko työyhteisö toimii palautteen antajana. Palataan mestari-kisälliaikaan.

Aina kannattaa kysyä itseltään: Millainen sairaus, millaisella potilaalla, millaisissa olosuhteissa?

Eija Huttunen
Terveyskeskuslääkäri, koulutusvastuulääkäri
Hyvinvointikeskus Savonlinna
Toimituskunnan jäsen, Yleislääkäri-lehti
Koulutusryhmän jäsen, GPF
Professiovaliokunnan jäsen, Kuopio, SLL