Ja mitähän vielä?

HYVINVOINTIALUEUUDISTUSTA on nyt kokeiltu noin yhdeksän kuukautta. Perusterveydenhuollossa en ole kuullut monen sitä kehuvan. Tavoitteina olleista suurista säästöistä tai edes kustannusten nousun katkaisemisesta en ole kuullut kenenkään kertovan.

Omat kokemukseni rajoittuvat Pirkanmaan ja Keski-Suomen hyvinvointialueisiin, joiden rajan tuntumassa asun ja työskentelen. Monenlaista sekavuutta oli pitkin kevättä, mikä on ymmärrettävääkin, kun alueet ovat laajat ja muutos oli suuri. Kun lopulta saatiin järjestelmiä ja hallintoa jonkinlaiseen tolkkuun, kävi ilmi, että rahoitus ei näytä riittävän. Budjetit ovat pahimmillaan sata miljoonaa euroa kuralla per hyvinvointialue.

Rahoituksen lisäksi on puutetta työntekijöistä – sekä lääkäreistä että hoitajista. Sen myötä taas on herännyt vanhoja ajatuksia siitä, että valmistuvat lääkärit tulisi ohjata parhaimmillaan vuosiksi jonnekin pulaa paikkaamaan korvatakseen saamansa maksuttoman koulutuksen. Jostakin syystä muille ammattiryhmille tällaista ei yhtä innokkaasti esitetä.

Olen tehnyt lääkärin töitä melkein 40 vuotta ja enimmäkseen perusterveydenhuollossa. On ollut hyviä paikkoja ja oikein hyviä paikkoja. Kovin huonoja työmaita ei juurikaan ole ollut. Hyviä työpaikkoja ovat olleet sellaiset, joissa on ollut autonomiaa oman työn suhteen. Se on näyttänyt toteutuvan pienissä työpaikoissa paremmin kuin suurissa. Tällä erää työskentelen niin sanotussa kokonaisulkoistuksessa, enkä vielä vähiin aikoihin hyvinvointialueen palveluksessa, joten maakunnan kokoisesta suurtyönantajasta ei ole omaa kokemusta tullut.

Olen hiukan huolestunut rahoitusvaikeuk­sien takia tulossa olevista säästötarpeista. Uu­tistietojen mukaan terveysasemia ja peruster­vey­denhuollon vuodeosastoja on suunniteltu lakkautettaviksi. Osaan näistä on mainittu syyksi henkilökunnan heikko saatavuuskin. Maa­seudun pienten paikkakuntien lisäksi samat ongelmat ovat myös suuremmissa kaupungeissa. Pää­kaupungissakin tilanne on hankala. Nuoren lääkärin kuntapalkalla ei Helsingissä perhettä asuteta ja elätetä kovinkaan mukavasti, ja jos kustannussyistä syrjemmälle muuttaa, on työmatka hankala. Joukkoliikennevälineissä menee aikaa, ja omalla autolla työmatkaillessa voi olla hankalaa ja kallista löytää parkkipaikkaa.

Keikkatöitä vuokralääkärinä olen tehnyt vähänlaisesti päivys­tystyötä lukuun ottamatta, mutta ymmärrän, miksi niihin hakeudutaan mieluummin kuin varsinaiseen virkaan. Palkka voi vaikuttaa hieman paremmalta, mutta varsinkin itsemääräämisoikeus on yleensä suurempi.

Palkko­jen suhteen meillä on nyt kuntatyönantajan kanssa pitkäaikainen sopimus. Tarkka edunvalvonta on tarpeen, kun palkkoja harmonisoidaan ja työnantajapuolella saattaa olla mielenkiintoa tehdä kaikenlaista muutakin säätöä työsuhteitten ehtoihin omista lähtökohdistaan.

Seuraavissa valtuuskuntavaaleissa ensi vuonna olisi hyvä terästäytyä äänestämään GPF:n ehdokkaita. Ja koska jokainen ääni on tärkeä, tulisi ehdokasasettelukin saada mahdollisimman laajaksi.

Jyrki Järvinen, yleislääketieteen erikoislääkäri, Kuhmoinen