Hoidonjatkuvuus perusterveydenhuollon kultaiseksi standardiksi

Yleislääkärit ovat palanneet kesätauolta takaisin sorvin ääreen. Tapaamme tuttuja potilaitamme hoitaen heitä laaja-alaisesti ja potilaslähtöisesti. Huomioimme heidät oman elämänsä tosiasiallisina toimijoina, tukien, auttaen ja kantaen siinä, missä he itse eivät kykene. Herättelemme myös moniammatilliset tiimit kesäeuforiasta käyntiin. Neu­vottelemme hyvät hoitosuunnitelmat kunkin ammattiryhmän osaa­jien parasta taitoa ja kykyä hyödyntäen. Hoitoketjut ovat kuvattuina helposti ymmärrettävässä muodossa ja löytyvät sähköisestä ympäristöstä, johon kaikilla on sujuva pääsy. Näihin liittyvä osaaminen on kaikkien tiimin jäsenten saatavilla ja sisäistetysti käytössä. Jokainen tunnistaa oman ja toistensa osaamisen ja kunnioittaa sitä. Emme tee päällekkäistä, emmekä varsinkaan turhaa työtä. Potilas saa parasta mahdollista hoitoa oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Hoitotakuu toteutuu, eikä kukaan enää juutu, saati kuole jonoon.

Todellisuudessa viime kevään organisaatiokaaoksen ja suuren kuohunnan jälkeen eniten haavoittuneet kollegat ovat siirtyneet paremmin maksavien yksityisten työnantajien leipiin palve­lemaan ja hoitamaan niitä tuttuja potilaita, jotka hyvinvointialue on lääkäri- ja rahapulassaan päättänyt ulkoistaa yksityisille palveluntuottajille. On tapahtunut klassinen hölmöläisen peitonjatko sillä lisällä, että merkittävä määrä resurssia eli rahaa, aikaa (eli rahaa) ja hikeä (eli aikaa ja rahaa) on tuhlattu muutosprosessin eri vaiheissa. Hyvinvointialueiden hallituksen strategioissa kärjessä kulkenut perusterveydenhuollon vahvistaminen on taipunut itsetarkoitukselliseksi ulkoistamiseksi, etälääketieteen vahvistamiseksi ja digitalisaation ylistykseksi.

Täällä pohjoisemmassa Suomessa ei ole ko­keneista yleislääketieteen erikoislääkäreistä ylimääräistä varapoolia. Vain muutamassa ter­veys­keskuksessamme viroista kaksi kolmasosaa on erikoislääkärin hoitamia, mikä on kohtuullinen ja tarpeellinen tavoite, jos tavoittelemme laadukasta ja terveyshyötyä tuottavaa hoitomallia. Hallituks(i)en strategiat vaikuttavat johtavan siihen, että tästä kokeneesta erikoislääkäripoolista tiukimmille uudistuksessa joutuneet äänestävät jaloillaan. He siirtyvät sinne, missä työ on mahdollista hoitaa joustavasti, kohtuuttomasti uupumatta saaden siitä asiallisen palkan arvon mittana. Riskinä vaikuttaakin olevan, että itse terveyskeskustyö on jäämässä entistä kokemattomammille ja harvemmille harteille.

Myönteistäkin muutosta tapahtuu. Uudenlaisia yhteistyökuvioita on alkanut rakentua yli organisaatio- ja eri­koisalojen, tosin osin pakon edessä. Uudistus vaikuttaisi myös mahdollistavan uudella tavalla lääkäreiden osaamisen tunnistamisen ja hyödyntämisen, sekä myös hallitumman ja tavoitteellisemman edistämisen kouluttamalla suunnitelmallisemmin perusterveydenhuollon lääkäreitä. Hyvinvointi­alueilla on mahdollista jakaa erityistä osaamista aiempaa laajemmalle ja tuoda sitä jo perustason käyttöön, sinne missä potilaatkin ovat. Digitalisaatio on aidosti mahdollistanut matalan kynnyksen yhteistyön orga­nisaation eri osien välillä. Uu­dis­tus on tuonut vauhtia myös koulutusyhteistyön kehittämiseen. Toimipaikkakoulutuksia voidaan järjestää aiempaa moninkertaisesti laajemmalle kollegajoukolle yhteistyössä, ja muun muassa erikoislääkärikoulutusuudistuksen käyttöönottaminen ja edelleen kehittäminen on helpottunut.

Näillä myönteisillä toimilla pitäisi potilail­lem­me pystyä tarjoamaan hyvää hoitoa. Tiedämme kokemusperäisesti, että potilaat haluavat useim­miten mennä tutulle lääkärille. On vahvaa näyt­töä, että se todella hoitaa ja parantaa. Tutun lääkärin hoidossa olevat potilaat kuolevat keskimäärin myöhemmin. Näyttöä on myös lääkärien jaksamisen ja hyvinvoinnin lisääntymisestä. To­dennäköisesti muukin tuttu henkilökunta on potilaalle mieluisaa, parantaa luottamusta ja siten hyödyttää hoitoon sitoutumista ja hoitopäätösten mielekästä noudattamista terveyttä lisäten.

Tulevilla syksyn kehittämispäivillä ja -palavereissa pitäkäämme tämä kultaisena ohjeena: Ei luoda sellaisia toimintamalleja, joilla estetään tai hidastetaan potilaan pääsyä tutulle lääkärille ja hoitajalle. Mahdollistetaan oikea-aikainen hoito oikeassa paikassa, oikealla ihmisellä. Se säästää aikaa ja rahaa sekä tuottaa terveyttä.

Oili Junttila, yleislääketieteen erikoislääkäri, Liminka