Suoritepalkkiouudistus – lopultakin!

URAPORRASJÄRJESTELMÄN käyttöönotto tapahtui Suomessa tämän vuoden alussa. Toivottavasti kaikki kollegat ovat saaneet osaamistaan ja työnkuvaansa vastaavan sijoittelun uraportailla. Valitettavasti useimmat hyvinvointialueet eivät ehtineet samaan tahtiin ottaa käyttöön uudistunutta suoritepalkkiojärjestelmää. Kun uraportaat luovat opiskelijasta kokeneeseen erikoislääkäriin ja lääkärijohtajiin saakka johdonmukaisen ja kouluttautumiseen sekä vastuunottoon kannustavan järjestelmän, suoritepalkkiouudistus koskee päivittäisen työn sisältöä.

Mistä suoritepalkkiouudistuksessa sitten on kyse? Miksi siitä kannattaa olla tyytyväinen? Uudistus jättää lopultakin historiaan terveyskeskuslääkärien toimenpidekorvausjärjestelmän, joka on vanhanaikainen, eikä ennen kaikkea lainkaan sovellu kuvastamaan yleislääkärin päivittäisen työn vaativuutta 2020-luvulla. Siinä, missä vanha järjestelmä palkitsi lääkäriä epäjohdonmukaisesti juuri tietyistä pientoimenpiteistä, uusi järjestelmä on räätälöity kannustamaan perusterveydenhuollon lääkäriä juuri niissä työtehtävissä, joiden vaikuttavuus ja vaativuus ovat tosiasiallisesti suuria.

Suoritepalkkioiden myötä alueilla luovutaan myös paikallisista käyntipalkkioista, koska suoritteet pitävät nämä sisällään. Tämä yksinkertaistaa tilastointia ja toisaalta vie huomiota pois käyntimääristä. Niin sanotun ovensarana­indeksin on jo aiemmin havaittu olevan varsin vaikeatulkintainen perusterveydenhuollon vaikuttavuuden havainnoinnissa. Paljon käyntejä ei välttämättä ole paljon vaikuttavuutta, mutta toisaalta vähän käyntejä voi tarkoittaa myös suurta vaikuttavuutta. Tämä mahdollistaa tasapuolisuuden erilaisten kontaktikanavien käytössä, kun fokuksena on aina asiakkaan/potilaan asian hoito.

Työsuoritteen laajuus ratkaisee korvauksen, ei niinkään kontaktimuoto. Voi olla mahdollista edistää tarkoituksenmukaista digitalisaatiota suoritepalkkiojärjestelmän uudistuessa. Samalla on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että digitali­saatiohuumassa ei aleta unohtaa lääkärin ja potilaan tapaamisen merkitystä luottamuksen rakentamisessa. Kaikilla foorumeilla on syytä korostaa sitä, että digitalisaatio tulee nähdä hoidon jatkuvuuden turvaamisen keinona, ei sen vihollisena tai vaihtoehtona kasvokkain tapahtuvalle hoidolle.

Läpinäkyvä, johdonmukai­nen ja vaikuttavasta työstä palkitseva palkkiojärjestelmä on omiaan turvaamaan työntekijöiden oikeuksia samalla, kun se edistää vaikuttavaa potilastyötä, vaikka käyttöönotto veisikin toivottua pidempään. Lääkärien palk­kaus voi tuntua yhteiskunnallisessa keskustelussa vaikealta aiheelta, mutta on tärkeää puhua siitä, mistä lääkärille maksetaan. On oikeudenmukaista saada korkeam­pia suoritteita silloin, kun työssä otetaan laaja-alaista vastuuta, huolehditaan moni­sairaiden potilaiden hoidon jatkuvuudesta ja hoidetaan ennaltaehkäisevällä työotteella. Eri alueille voi syntyä erilaisia tapoja tulkita suoritteisiin oikeuttavia tilanteita. Luultavasti joitakin ohjeita joudutaan kokemuksen karttuessa tarkentamaan, kun kyseessä on kokonaan uusi järjestelmä, jolla tavoitellaan kustannusneutraalia vaikutusta hyvinvointialueille.

Kokonaispalkkausta saaneilla kollegoilla voi olla edessään haasteellinen siirtymä uuteen, tai työnantajan päätöksellä tehdään poikkeusratkaisu. On selvää, että jokaista lääkäriä ei voida kaikilla alueilla suoraan siirtää uuden järjestelmän mukaiseen palkkiologiikkaan, vaan joidenkin työntekijöiden kohdalla on yksinkertaisinta jatkaa poikkeusratkaisuilla, kunnes työ tai tekijä vaihtuu. Oleellista on katsoa riittävän pitkälle eteenpäin, kohti tulevia työntekijäsukupolvia.

Antti J. Saari, yleislääketieteen erikoislääkäri, Keski-Pohjanmaan hva