Miksi yleislääkäri väittelisi?
Väitöspäiväni lähestyessä on aika pysähtyä ihmettelemään: miksi tein sen? Miksi olen istunut tietokoneen ääressä tuntikausia lukemassa, analysoimassa, käsittelemässä dataa ja kirjoittamassa? Eihän siitä ole yleislääkärille edes mitään hyötyä.
Tai niinhän sitä äkkiseltään ajattelisi. Henkilökohtaisella tasolla väitöskirjaprojektista on ollut valtavasti hyötyä ja iloa. Olen ollut niin onnekas, että olen saanut rahoitusta tehdä väitöskirjatutkimusta palkallisella työajalla. Tämä taas on mahdollistanut tauot kliinisen työn hektisyydestä tutkimustyötä tehden ja paluun äitiyslomalta töihin inasen leppoisammin väitöskirjan yhteenvetoa kirjoittaen. Leppoisaa se tutkimustyö todella on kliinisen työn rinnalla.
Olen nauttinut, kun olen saanut keskittyä rauhassa yhteen asiaan ainaisen aikataulujen perässä säntäilyn sijaan. Tutkimuspäivän aamuina olen keittänyt pannullisen teetä ja laatinut päivän to do -listan. Olen saanut itse päättää, mihin sen päivän paukut laitan. Olen ollut onnekas, kun olen saanut aloittaa rekisteritutkimuksen ennen Findataa. Olen saanut ihan itse yhdistää aineistot ja löytää keinot kaivaa diagnoosit ja toimenpidekoodit Hilmosta ja AvoHilmosta. Olen päässyt koodaamaan, ja kaikkein merkillisintä, olen nauttinut siitä.
Tilastoanalyysien tekeminenkin on ollut antoisaa. Tätä en olisi ikinä uskonut sanovani! On jotenkin kovin tyydyttävää saada koodi tottelemaan ja kauniisti tuloksia ulos itse kerätystä datasta.
Entä kirjoittaminen? Olen huomannut, että nautin siitä. Kirjoittaminen on ajoin tuskallista, erityisesti iteraatiokierroksella numero 30, kun sanoja pitäisi vähentää vielä 300. Mutta kuitenkin tiedon jäsenteleminen ja muokkaaminen loogiseksi kokonaisuudeksi on palkitsevaa. Keskittyminen tekee aivoille hyvää.
"Meillä täytyy olla tietoa siitä, mikä on vaikuttavaa, ja millainen kehitys kannattaa, jotta perusterveydenhuollon laiva seilaavakaasti oikeaan suuntaan."
Entä työpaikan kannalta? Onko tämän terveyskeskuslääkärin tutkimustyön tekeminen ollut Vantaan kaupungille hyvä asia? Toki tutkimustyö on vienyt minut ajoin pois päivätyöstäni, mistä on omat haasteensa. Hyötynä toisaalta tässäkin on se, että useampi kollega on kouliintunut terveysasemallamme YEK-ohjaajaksi ja yliopiston supertutoriksi, kun itse en ole ollut aina paikalla noissa hommissa. Tutkimustyömme ansiosta Vantaan kaupunki on saanut käyttöönsä tutkittua tietoa ehkäisyneuvolan käyttäjistä ja ilmaisjakelun vaikuttavuudesta. Tätä tietoa on sovellettu sujuvasti käytäntöön, kun toimin myös ehkäisyneuvoloiden vastuulääkärinä. Ehkä siis kuitenkin win-win.
Entä sitten yhteiskunnan kannalta? Olisiko hyvä, jos useampi yleislääkäri luuhaisi tutkimassa, kun terveyskeskuslääkäreistä on huutava pula? Väitän, että ilman terveyskeskuksessa tehtävien hoitoratkaisujen ja organisointimallien tutkimusta olemme klassisessa tilanteessa, jossa talutamme pyörää, kun on niin kiire, ettemme ehdi nousta selkään. Meillä täytyy olla tietoa siitä, mikä on vaikuttavaa, ja millainen kehitys kannattaa, jotta perusterveydenhuollon laiva seilaa vakaasti oikeaan suuntaan nykyisen syöksykierteen sijaan. Mitkään resurssit eivät riitä ilman priorisointia, eikä priorisointia voi tehdä ilman tietoa siitä, mikä on vaikuttavaa ja missä määrin. Perusterveydenhuoltoa ei myöskään voida tutkia erikoissairaanhoidosta käsin.
Yleislääketieteessä nimenomaan tarvitaan tutkimusta! Jokin hedelmällinen tutkimusaihe voi löytyä monenkin meidän mielestä tai työstä. Olisiko aika pistää tuumasta toimeen?
Loppuun mainospala: väitöstäni voi seurata myös live-streamina 25.11. klo 12 alkaen https://urly.fi/2Qy4
Tuire Saloranta
Yleislääketieteen erikoislääkäri, Vantaan terveyskeskus
Toimituskunnan puheenjohtaja, Yleislääkäri-lehti
Edunvalvontaryhmän jäsen, GPF