Yleislääkärin työ on yhteiskunnan turvatakuu

OLEMME OPPINEET viime vuosien julkisessa keskustelussa, kansalaisten eli potilaidemme puheenvuoroissa, miten tärkeää on luotto lääkärille pääsyyn. Sen vuoksi koko terveydenhuoltojärjestelmämme perusrakenne on haluttu uudistaa – varmistamaan hoitoon pääsyä, kun väestö ikääntyy ja hoidon tarve kasvaa.

Lääkäreinä voimme joskus joidenkin potilaidemme kohdalla saada itsemme kiinni ajatuksesta, etteikö vaivan ja oireen hoitaminen olisi voinut sujua helpomminkin, ilman yleislääkärin näkemystäkin pysyä hengissä ja selvitä arjesta. Lääkärin silmää, korvaa, kättä ja varsinkin analyysiä tunnutaan tarvitsevan edelleen vähän kaikkeen ja varsinkin viimeisenä peräseinänä toimimiseen. Me lääkärit olemmekin terveyskeskuksissa siirtyneet nyt hoidon tarpeen ar­vion eturintamalinjan taakse hyvään suojaan. Potilaamme eivät tästä kuitenkaan vaikuta pitävän. Itse emme oikein tunnu tietävän, eikä johtommekaan, saati valtuutettumme, pitäisikö lääkäriin lopulta päästä suoraan, ja jos pitäisi niin kenen, vai sittenkin tarkkaan valikoiden ja harkiten vain ”oikeissa vaivoissa”. Kun tiedämme, että yleislääkärinä oleminen ei kuitenkaan ole pelkkää puhdasta sairausoppia ja sen hallintaa, olisiko meidän tärkeä nähdä merkityksemme laajasti myös yhteiskunnan turvapohjana ja verkon tukirankana? Siten olisimme myös jälleen etulinjassa aiempaa enemmän jo potilasta tervehtimässä ja luomassa vakautta ja turvaa.

Tässä maailman hetkessä yhteiskunnan varoja tullaan väistämättä ohjaamaan sotilaalliseen puolustukseen ja siten kansalliseen turvaan, eikä tämän merkitystä kukaan kiistäne. Meidän yleislääkärien rooli ei kuitenkaan täten ole vähenemässä, vaan perinteisiä pehmeitä turvarakenteita tarvitaan entisestään.

Toivon, että yleislääkäreinä haluamme kantaa ylpeydellä yhteiskunnan tukiroolia ja kasvaa viime vuosien organisaatiomuutosten paineissa toimimaan uusissa rakenteissa niin, että osaltamme voisimme olla lisäämässä ihmisten luottamusta siihen, että elämä on edelleen tässäkin maailmanhetkessä hyvää ja elämisen arvoista. Hädässä on saatava kiireellinen apu ja voitava luottaa järjestelmään – että tiedän missä, kuka ja milloin voi minut ja läheiseni pelastaa. Huolissa ja oireissa, jotka kuormittavat mieltä ja arkea, on voitava luottaa, että kohtuullisessa ajassa on olemassa taho, joka huoleni kuuntelee ja tarvittaessa tutkii yhteiskuntamme tasa-arvopohjan mukaisesti syrjimättä ja yhdenvertaisesti.

Nykyhallitus on siirtänyt Kela-korvauksiin erilaisilla mekanismeilla Helsingin Sanomien mukaan (14.3.2025) 670 miljoonaa euroa. Jos saisimme niistä viisi miljoonaa jokaiselle hyvinvointialueelle korvamerkittyinä perusterveydenhuollon henkilöstömenoihin, saisimme sillä esimerkiksi 30 sairaanhoitajaa ja 30 lääkäriä jokaiselle alueelle. Yhteensä siis noin 100 miljoonan panostuksella perusterveydenhuoltoon olisi jo merkitystä potilaiden hoitoon pääsyyn ja hoidon jatkuvuuden edistämiseen. Jos saisimme kelarahat, voi sitä onnen määrää suomalaisten potilaiden kokonaisvaltaisen hoidon hyväksi – mitä sillä saisimmekaan aikaiseksi! Uskon, että myös erikoissairaanhoito hyötyisi potilaiden oireisiin ja sairauksiin huolellisesta paneutumisesta ja varsinkin niiden oikea-aikaisesta hoidosta ennen komplisoitumista ja erikoissairaanhoidon tarvetta.

Jos kuoleminen taistelukentällä on sankarillista, kuoleminen komplisoituneeseen mielisairauteen tai muuhun kansantautiin ei voi olla häpeällistä tai kansalaisen oma vika: se on surullista ja yhteiskuntamme tuen puutetta. Tämä meidän on syytä muistaa uusia palvelu­tarvevalikoiman perusteita rakennettaessa. Yhteiskuntamme on edelleen syytä olla meitä kaikkia varten, rajojemme ja sotilaidemme turvata kaikkia kansalaisia, kuten myös terveydenhuoltomme tarjota jokaiselle turvaa – kansalaisen omista kyvyistä ja osaamisesta riippumatta

Uudet aluevaltuustot valitaan 13.4.2025 seuraavalle nelivuotiskaudelleen. Kannustan kollegoita äänestämään perusterveydenhuollon osaajia lisäämään ymmärrystä yleislääkärin työn ydinosaamisalueista ja laaja-alaisen työotteen merkityksestä koko kansanterveyden - turvallisuuden ja terveyshyödyn tuottajina. Varsinkin kriisiaikana tarvitaan turvan vahvistamista – tarvitaan yleislääkäriä.

Oili Junttila, yleislääketieteen erikoislääkäri, Liminka