Siedettävä epävarmuus

LÄÄKÄRIN kuuluu sietää epävarmuutta ja toimia järkevästi epävarmuuden tunteesta huolimatta. Näin on jo aikapäiviä muistutettu lääketieteen peruskoulutuksessa.

Lääketieteen lisensiaatin peruskoulutuksen osaamistavoitteisiin on kirjattu osioon viisi: ”Lää­käri ymmärtää, että sairaudet ovat luonteeltaan mutkikkaita, ja siksi monien potilaiden hoito on monimutkaista ja epävarmaa. Kollegojen tuki auttaa toimimaan epävarmoissa tilanteissa ja reagoimaan muutoksiin.”

Epävarmuus voi johtua tietojen tai taitojen vajeesta suhteessa käsiteltävään asiaan. Tämä on lähtökohtaisesti siinä mielessä kiva tilanne, että perehtymisellä ja harjoittelulla saadaan hyvää vastetta. Ammatillisen kasvun myötä sisäinen ääni ei kannusta enää niin äänekkäästi pitämään osaavan lääkärin kulissia pystyssä potilaskontakteissa.

Yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksen osaamistavoitteita on kaiken kaikkiaan 33 kappaletta. Yksi näistä on muotoiltu ”osaan hallita työhöni liittyvän epävarmuuden ja tehdä tarkoituksenmukaisia päätöksiä keskeneräisissäkin asioissa”.

Yleislääketieteeseen erikoistuvan etapeissa (v:lta 2021, päivitys on tulossa) osaamisen asteittaista karttumista kuvataan portailla alku­vaiheen erikoistujasta kokeneen erikoistujan kautta erikoislääkärin tasolle. Näissä osaamista on aluksi tunnistaa epävarmuus ja tietää, mistä tai keneltä pyytää apua. Sen jälkeen osataan hoitaa potilasta epävarmuuden tunteesta huoli­matta potilasturvallisuus huomioon ottaen. Eri­koislääkärinä osataan suunnitella ja hallita työtä asioiden keskeneräisyydestä huolimatta. Etappien erityisen osaamisen tasolla oma toiminta tukee työyhteisön prosesseja potilasturvalliseen suuntaan.

Aina välillä epävarmuutta täytyy sietää potilaan kanssa esimerkiksi itselle vieraiden sairauksien tai toiminnallisten oireiden kohdalla. Kei­not keskustella yhdessä näistä elämää häiritsevistä oireista voivat toimia omankin tunnetilan reflektoinnissa. ”Se, mikä ei tapa, vahvistaa”, voisi vanha sanonta kannustaa eteenpäin tarpomisessa.

Epävarmuuden sietoa lisäävät yksilön ominaisuuksista muun muassa kognitiivinen jousta­vuus ja resilienssi sekä itsemyötätunto vahvan pystyvyyskäsityksen ohella. Näitä ominaisuuk­sia on mahdollista harjoitella ja vahvistaa. Ulkoi­sista tekijöistä epävarmuuden sietoa tukevat esimerkiksi turvallinen oppimisympäristö ja selkeät toimintamallit, kiinnittyminen merkitykselliseen yhteisöön ja sen tuoma tuki ja vuorovaikutus. Vahvistavan työyhteisön tulisi pystyä ankkuroimaan toimintansa tärkeiksi koettuihin arvoihin, ja resurssien pitäisi olla riittävät, jotta kykyä kasvuajatteluun eli kehittämistyöhön olisi.

Jos ollaan jatkuvassa kehittämisen kierteessä, ei ole helppoa juurruttaa toimintamalleja tai saada syntymään rutiineja. Vaihtelu on tiettyyn pisteeseen asti ihan mukavaa, mutta rutiinit rauhoittavat ja luovat turvallisuuden tuntua. Kognitiivinen ergonomia on kovalla kuormituksella toiminnan tehostamisen, digitalisointihuuman ja keskittämiskiiman pyörteissä.

Vuosi 2025 oli hyvinvointialueiden työntekijöille yt-neuvottelukierrosten myötä synkkä. Viimeksi samanlaisiin työsuhteiden päättämisten vyöryyn ajauduttiin 1990-luvun laman aikana. Murheellista on, että näkymät vuodelle 2026 ovat tältä osin yhtä kehnot: ennusteissa on vielä viime vuotta suurempien irtisanomisten kokonaismäärä. Julkiseen terveydenhuoltoon on tuotu uusi, vahva epävarmuustekijä. Työt saattavat loppua seuraavan yt-neuvottelun myötä, tai työssäkäyntimatka voi muuttua merkittävästi.

Rahaa on säästettävä, se on ymmärrykseen ankkuroitunut sanoma. Palataan lääkärin peruskoulutuksen äärelle: ”Kollegojen tuki auttaa toimimaan epävarmoissa tilanteissa ja reagoimaan muutoksiin.” Yleislääketieteen ydinarvojen mukaista työtä tekemällä saamme pidettyä laatua ja sitä kautta vahvaa ammatti-identiteettiä yllä.

Meidän tulee yhdessä puuttua epäkohtiin ja pyrkiä vahvistamaan omaa työyhteisöä sekä toimintaa laadukkaaksi ja sitä kautta kustannustehokkaaksi. Muutamalta hyvinvointialueelta kuuluu jo positiivisia uutisia siirtymisestä talouden tasapainotuksen toimista aitoihin kehitystoimiin. Annetaan hyvän kiertää ja opitaan toisiltamme.

Ilkka Aahos, päätoimittaja, Yleislääkäri-lehti