Kirjaaminen mietityttää
TALVISIA TERVEISIÄ, hyvä kollega. Päätoimittaja on onneksi löytänyt iloisia uutisia viime ajan uutisvirrasta. Yleislääketiede on löytänyt paikkansa, erikoistuminen kiinnostaa. Toivottavasti tämä takaa sen, että jatkossa saamme omalääkärijärjestelmän, joka toimii erikoislääkärien voimin. Terveysasemien erikoislääkärimiehitys on tällä hetkellä huolestuttavan vähäinen: reilu neljännes lääkäreistä ei riitä koulutus- ja ohjaustehtäviin sekä omalääkäreiksi. Puhumattakaan vielä monista muista perusterveydenhuollon tehtävistä, jotka yleislääkäreille kuuluvat.
Terveiset valtakunnallisilta Lääkäripäiviltä, jotka pidettiin Helsingissä tammikuun lopulla. SLL:n puheenjohtaja Niina Koivuviita toi puheessaan (1) esille useita tärkeitä asioita, muun muassa sen, ettei terveydenhuolto ole pelkästään kuluerä vaan investointi, ja että säästämisen pitää tapahtua oikeissa asioissa oikeaan aikaan.
Pääministeri Petteri Orpo puolestaan huomautti puheessaan (2) hoidon olevan Suomessa hyvää, ongelmat ovat rakenteissa ja resurssien niukkuudessa. Hän kannusti omalääkärimallin käyttöönottoon ja muisti tyylikkäästi mallin tieteelliset perusteet. Hän kertoi myös STM:n selvityksestä kirjaamisen kuormittavuudesta (3). Siitä muutama nosto seuraavassa.
Raportti perustui lokakuussa 2024 toteutettuun kyselyyn. Vastaajia oli yli 9 000, joista lääkäreitä 11 %. Tulosten mukaan eniten aikaa kirjaamiseen käyttivät lääkärit (3h 15 min. /pv). Ajasta suurin osa kului asiakas- ja potilastietojärjestelmään kirjaamiseen (2h 15 min. /pv). Kirjaamiseen kuluvan ajan on koettu lisääntyneen viime vuosina. Lääkärien mielestä suurimmat ongelmat ovat kirjattavien tietojen runsas määrä ja haasteet tietojärjestelmien käytettävyydessä.
"Yleislääkärien tulee vaikuttaa silloin, kun asioitamme pyritään ohjaamaan ilman substanssituntemusta."
Ikävintä oli se, että päällekkäiseksi koettua kirjaamista oli kolmasosa (42 min. /pv). Raportin mukaan kirjaamisessa korostuu liikaa tiedonkeruu, eikä kokonaistaloudellisuutta arvioida riittävästi. Pienilläkin muutoksilla voisi saavuttaa merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Kirjaamisajasta voisi vapauttaa aikaa potilastyöhön, jolloin henkilöstön riittävyys paranisi. Laki toki velvoittaa meitä kirjaamaan tarpeelliset ja riittävät tiedot (4). Ehkä meidän pitäisi nostaa priorisointikeskustelun rinnalle keskustelu riittävästä kirjaamisesta?
Kirjaamisen keskimääräiset kustannukset ovat raportin mukaan noin 2,5 miljardia euroa, josta lääkärien osuus on 0,4 miljardia euroa ja päällekkäisen kirjaamisen osuus miljardin verran. Ehkä tässäkin voisi käyttää tietojärjestelmiä ja tekoälyä apuna? Järkevältä kuulostava säästökohde ainakin.
Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti (5) nousi otsikoihin tammikuussa. Siinä oli monta hyvää huomiota hyvinvointialueiden taloudesta, mutta myös uskomattomalta kuulostava ehdotus siitä, että hallituksen tulisi tarkastella kielivaatimuksia uudelleen, jotta Suomi voisi houkutella lisää lääkäreitä ulkomailta. Toki maahanmuuttajaväestö hyötyisi laajemmasta kielivalikoimasta, ja monet suomalaiset voisivat asioida myös muulla kielellä kuin suomeksi tai ruotsiksi. Lääkärin tulee kuitenkin osata paitsi puhua ja keskustella, myös lukea ja kirjoittaa. Hänen tulee ymmärtää epikriisejä, ohjeita ja tiedotteita sekä kirjoittaa lausuntoja. Sairauskertomuksen tekstit tulee olla kirjoitettu (tai saneltu) sellaisella kielellä, että potilas ymmärtää Omakannasta lukemansa, ja että seuraava potilaan kanssa asioiva terveydenhuollon ammattilainen osaa tekstin perusteella jatkaa hoitoa turvallisesti.
Tämä ulostulo oli hyvä esimerkki siitä, että meidän yleislääkärien tulee vaikuttaa ja antaa asiantuntija-apua silloin, kun asioitamme pyritään ohjaamaan hyvässä tarkoituksessa ilman substanssituntemusta. Hyvätkin muutosehdotukset saattavat muuttua mahdottomiksi toteuttaa, jos ei tunneta kunnolla asiaa, johon kantaa otetaan.
Jaana Puhakka, puheenjohtaja, Suomen yleislääkärit ry
4 703/2023 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä; 17 §.
5 Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti 2024, 28.1.2025.